Huomionkipeyttä
"Mikä sulla on?"
Ei mulla ole mikään,
kun ette te voi koskaan ymmärtää.
Oon yrittänyt puhua,
mutta te ette ymmärrä sanaakaan siitä,
mitä mä sanon.
Olette kuuroja.
"Mikä sua oikeesti vaivaa?"
Hyvä hyvä,
esittäkää että teitä kiinnostais.
Tiedän, ettei se ole totta,
ei teitä oikeasti kiinnosta paskan vertaa.
Kysytte vaan,
koska ette itse näe sitä.
Olette sokeita.
"Me ollaan huolissamme susta, sano nyt."
Joo, aivan varmasti,
toi on niin kulunutta.
Ette voi ymmärtää mua,
saatika sitten halua.
Mä en todellakaan kerro teille,
koska ei mulla oikeesti ole asiaa.
Mä vaan haluan,
että te huomaatte mut.
Näettekö?
"… ."
Hei, mitä toi oli?
Miksette te huomaa mua?
Mikä teitä vaivaa?
Miks te katsotte muihin,
miksi te puhutte muille?
Miksei mua huomioida?
Te olette ihan typeriä,
vain saastuttavia tekiöitä
mun täydellisessä elämässä.
Mutta huomaisitte mut nyt.
Katsokaa.
"… ."
Jos jatkan murjottamista,
te kyllä huomaatte mut,
uskokaa pois.
On toiminut ennenkin,
toimii nytkin.
Pian te ette katso muita,
te ette puhu muille,
vain minulle.
Huomion pitäis olla keskittynyt muhun,
ei tohon tyttöön tuolla.
Miksette te näe mua?
"Mitä kuuluu?"
Hahaa, mähän sanoin.
Te huomaatte mut.
Olen ihana,
olen paras,
olen kaunis.
Niin te sanotte,
luullen että mulla on paha olo.
Mä vaan haluan teidän huomion.
Ja saan sen jos mä vaan haluan,
tarvitsee vain murjottaa.
Gisel
|