Isä on nyt enkeli
Äiti tiskaa keittiössä.
Poika kävelee äidin selän taakse
ja nykäisee tämän hameenreunaa.
"Äiti, mitä meille käy kun me kuollaan?",
poika kysyi äidiltään mietteliäänä.
Äiti oli hetken hiljaa ja vastasi:
"Meistä tulee enkeleitä aj pääsemme taivaaseen.
Siellä voimme olla huoletta,
nähdä onnellisten kasvoilta hymyn.
Voimme suojella rakkampiamme,
Tai vaikka auttaa uutta kukannuppua aukeamaan."
Poika katseli hetken ulos ikkunasta.
Hänen poskelleen vierähti kyynel,
mutta hän pyyhkäisi sen nopeasti pois,
ettei äiti huomaisi.
"Mutta minä en tahdo tulla enkeliksi!",
poika huusi.
"Eivät hekään joka paikkaan kerkeä
ja miksei kukaan heistä suojellut isää?!"
Äiti lopetti tiskaamisen ja kumartui poikaa päin.
"Poikani, enkeleiden tehtävänä on lentää,
eikä laahustaa kanssasi tienpenkereitä.
Vaikka he suojelevatkin ihmisiä,
eivät hekään voi estää kuolemaa.
Nyt isäkin on enkeli
ja jossain tuolla hän suojelee meitä."
Poika katsoi äitiään suu mutrussa.
Hänen poskelleen vierähti toinen kyynel
vain kun hän ajattelikin isää.
Tällä kertaa hän ei ehtinyt pyyhkäistä sitä pois,
ennenkuin äiti jo sulkikin hänet syleilyynsä.
Enkelit olivat riistäneet häneltä isän.
"Mistä sinä sen tiedät?", poika kysyi.
Äiti irrottautui hieman kauemmaksi pojasta,
mutta piti tästä edelleen tiukasti kiinni.
Hän laittoi kätensä pojan sydämen päälle.
"Sinun täytyy tunte se täällä niin ymmärrät.
Vain silloin voit todella nähdä ja kuulla ihmisen aidosti,
kun tunnet hänet sydämessäsi."
Gisel
|