Kahden elämän vaikeus
Tiedän,että sydämeni kasvoi usein leikkaamatonta heinää,
koska rakastin niin tuoreen heinän tuoksua,
ja halusin katsella sen kukkaloistoa,se oli villi ja vapaa
nurmikkoni,jota
silloin rakastin, ja siellä moni halusi käydä piknikillä,
ja jätti sinne
turhaa roinaa, jota nyt keräilen, kuin siivoisin jotain haikeaa,
ja miten tämä nyt voi olla niin vaikeaa.
Mutta on se sinun vuoksesi tärkeää,että saat taas univuokkoja
katsella.
Pölyävä sieluni usein salaa liiti öiden varjoista, ja ahdisti mielesi
jo ennen asettumista sydämeesi, ja yritti hukuttaa sinut rakkauden
tuskaan,joskus siitä ei pian olisi toipunutkaan se sinut olisi vienyt
mukanaan,sitä se varmaan oli tullut hakemaankin.
Mutta älä pelkää mitään en päästä enää sieluani sinua
satuttamaan.
Ehkä tavataan taas,kun koivut haluavat ottaa lehtiä hoitaakseen,
tai viimeistään kun luonto pukeutuu Marimekkoon.
Ja jos ei vielä silloinkaan,
niin etsitään joulukuussa taivaalta pääskysten
paluuta.
Kaksoiselämää