Itkevä mieli
Itkisin vuoksesi, jos minulla vielä kyyneleet riittäisivät.
Laitoin liikaa kiinni siihen olemattomaan hetkeen,
jonka sinä minulle valehtelit.
Silti se valhe oli kaunis,
kauniimpi kuin kirkas aamukaste puun oksilla.
Ilma,
jota oli helpompi hengittää ympärilläsi,
loppuu.
Nyt olen ilman kauniita asioita,
en kuule enään valheitasi,
näe eleitäsi,
ymmärrä puhettasi.
Olen myöskin ilman rauhaa,
olit minulle turva,
olit koti,
olit elämä.
Tiedätkö mitä se tuntuu,
kun taivas vittuilee,
ja helvetti puuttuu?
Harha
|