Pieni hetki
Voi, kunpa ajalla vois lentää, mennä taaksepäin,
mä ottaisin sen päivän, kun sut vikan kerran näin.
Mä muistan kuin sä sanoit silloin, et sun pitää mennä,
sä halasit mua ja luvattiin pitää yhteyttä.
Muistan ku katoit mua, aurinko leikki hiuksillas,
vilkutit vikaa kertaa dösän ikkunast, liikenteen sekaan katoovast.
Se alko siitä kun me joskus skidinä tavattiin,
nostit ylös kun kaaduin, pidit kädestä kii.
Kiitti siit pienest hetkest mikä yhes kuljettiin.
Mä tajusin liian myöhään, en halunnu tätä,
halusin edelleen olla sulle sama vanha ystävä.
Elämä kuljettaa, se repii meitä eri suuntiin,
jos voisin takasin kääntyä, viel hetken kanssas kulkisin.
Ottaisin kädestäs lujaa kii, syliini sulkisin,
mul on helvetinmoinen ikävä ja seon ihan tosi.
Se alko siitä kun me joskus skidinä tavattiin,
nostit ylös kun kaaduin, pidit kädestä kii.
Kiitti siit pienest hetkest mikä yhes kuljettiin.
Haluisin kertoo sulle, et oon kauheen pahoillani.
Haluisin nähä face to face ja pyytää anteeksi.
Kunpa sä tajuisit, ei tän näin pitäny mennä,
ei mun siivet enää kanna, en uniis enää lennä.
Mut joku päivä viel nähää, sen vannon ja lupaan,
juoksen vastaan ja kerron, kuinka sua kaipaan.
Se alko siitä kun me joskus skidinä tavattiin,
nostit ylös kun kaaduin, pidit kädestä kii.
Kiitti siit pienest hetkest mikä yhes kuljettiin.
Houkutus
|