Sinun takiasi

Olen kai hullu. Sinun takiasi huoijaan ja kärsin. Sinun takiasi
itken,huudan ja sydämmiä särjin. Mitään muuta en ajattelekkaan kuin
sinua. Ammut, illat, päivät ja yöt. Päivästä toiseen, vuodesta
toiseen, mutta mitä sinä teit? Pienen sydämmeni otit, leikittäväksi
kai. Ja sitten sen särjit. Puukotit minua syvälle sydämmeen ja nyt kun
näen sinut tuntuu kuin kääntäisit veistä haavassani ja repisit sen
sitten irti. Nyt veitsen tilalla on suuri arpi josta vuotaa
kyyneliä. Sen vieressä on puukko jonka sinä olet upottanut syvälle
sydämmeeni, joka vuotaa verta nyt ja aina.

Annica