Runo elämälle
Talvisin voin nähdä, kuinka kuun valaisema hiljaisuus kääriytyy
valkoiseen vaippaan, joka timantin lailla kimaltaa. Näen kuinka
nouseva aurinko nousee, kuulen lintujen kuoron laulavan. Kuulen kuinka
metsä salaperäisesti rasahtelee, tuuletkin puhuvat siitä, vedet
solisevat puroissa ja tähdet liikkuvat sopusoinnussa liikkuessa
äärettömän taivaanavaruuden sylissä.
Mutta kuinka ihana onkaan kevään voitto, kun luonto herää uuteen
elämään. Kuun valossa satakielet laulavat, metsät ja tasangot ovat
kukkaloisteessa. Kedot ovat pukeutuneet kauneuteen.
Tuuli on täynnä tuoksuja, vuoret kurottuvat taivaisiin, vedet ovat
kuin rajaton peili josta heijastuu auringon kultaiset säteet ja
ajelehtivat pilvet. Koko luonto kuiskailee salaisesti; linnut ja
kaikki maan eläimet hengittävät hellyyden syvyyksiä. Kaipauksemme
herää iloon.
Lintujen laulusta soiva taivas on kuin syvä, sininen malja. Saamme
kuulla metsän rauhoittavaa kuiskailua ja vesien kaunista
musiikkia. Saamme maistaa hedelmiä ja tuoksuvaa hunajaa.
Maailmankaikkeuden kauneus, vienot tuoksut ja herkät värit paljastuvat
pienimmissäkin asioissa.
Kun laskevan auringon valo hiipuu pois maan päältä, kun ikuisen unen
rauha ja päättyvän päivän hiljaisuus hallitsee kaikkialla, illankoitto
heijastaa pilviin oranssin ja punaisen, kullan ja sinisen.
Näen taivaan tähtien loistavan. Ikuisuus tarkkailee minua kaukaisten
tähtien sätein.
Kuulemme monien äänten harmonisen soinnin, erilaisten sävelten
koskettamina, taiteilijoiden luovuuden lahjojen häikäiseminä.
Kesäpäivinä koko luonto salaisesti hymyilee. Miten ihana keveys
täyttääkään tuolloin sydämemme.
Runo jossa kuvastetaan luonnon kauneutta ja ihmisen kokemusta luontoa ja maailman harmoniaa ihaillessa.
Hypnos
|