Kodittomat

ei sula sydämet, ei routa maasta
ihmisiä viimeisellä kadulla, ei kiinnosta
ei lintu poikasilleen löydä ruokaa
jossain mies viestin kirjoittaa ja sukeltaa

joku huolissaan viestiä lukee
"en jaksa enää, älä mua sure"
vaimo soittaa, muttei ketään vastaa
jotain nousee joen pintaan

niin kuolivat poikaset pesään
emokaan kauaa elä enää
oksaltaan tiputtaisi kyyneleen jos voisi
kätkee routa surun linnun ja miehen joka katosi

nainen joen rannalle juoksee
vähän lunta sataa ja tuulee
hän näkee jäljet jotka veteen päättyy
katsoo ja itkee, jotain pinnalla näkyy

valokuvat lipuvat pitkin joen vartta
pysähtyy aika ja ihmiset kadulla
vain yksinäinen sielu ilmaan huokaa
"miksi?" ja vaipuu maahan, kaikki on turhaa

"valheet haihtuu, vain unet jää
joissa lennät ohi todellisuuden tasangon
kiidät karkuun aamunkoittoa, 
sillä jos heräät et nuku enää koskaan. siksi lennä pois
etsi koti takaa galaksien, huuda sävel tyhjyyteen,
jota kukaan ei kuule. tee siitä ystäväsi.
mutta sinut hän pettää
syntyy ääni vain tullakseen kuulluksi
vei tuuli sävelen saleihin syviin
jäädyt ikuisesti ja niin kauhu saartaa..
nousee kylmä aurinko taas helvettiin."

aamu ja virta sekä kaksi hahmoa jäässä
toinen rannassa, toinen maassa
kaiken jättäen lähtivät yhdessä he
ja vain he tietävät minne

Ibanezman