Siipirikko
Minun siivet katkeaa
yötaivaan huutoon
mis' unet vaeltaa
väsyneen lentoon
Minun henkeni lepää
kaiken karvaan päällä
mis' itken elämää
jättämään väärän
Onko oikein
rakastaa rakastamista
muistamatta ihmistä
kaiken takana
mihin koskea
hellyyden kuollessa
kun pelko ei hyväksy
omia kasvoja
Minun muistini makaa
eilisen turvassa
mis' lohdun astiaan
katsoo hetkeltä piilossa