Sinun hymysi
Sinun hymysi eteerinen
loihtii esiin maailman
tuskan takaa
Sinun askeleesi
ovat pilvien kohinaa
tuovat mieleeni
Rita Haywordin
Juhlat olivat ohi
ja käsissä palaneen ruudin hajua
kädet kantoivat
näkymätöntä painoa
Maailma puhui vapisevin haavanlehdin
näin kuoleman varjon
ja olin menettää hermoni
Kävelin puiston lävitse
yksinäisyys ilmentyi minussa
kuin Krishna pyhässä miehessä
viimeinen juna oli jo mennyt
eikä seuraavaa ollut olemassa
Kaikki leijuivat korkealla avaruudessa
minun ruumiini levitoi
eikä selkeää kiintopistettä ollut
juhlien jälkeen,vain jämät olivat jäljellä>
Päivät itkivät vapautustaan
kun merilokit olivat
palanneet taivaalle
Istuin yksin aallonmurtajassa
ja katsoin mustana vellovaa merta
Sinun kirjoituksesi
oli jäänyt minuun
sinun hampaidenjälkesi
olivat jääneet minuun
Jossakin kaukana lipui laiva
kantamatta haaveita
sen miehistöllä oli manillaköyden
polttamat kädet