Minäkuva ja itsetunto
Minäkuva ja itsetunto
"Mun pitäs oikeesti ruveta laihikselle kun mä oon niin läskikin. Eihän musta voi kukaan tälläsenä tykätä!" kuuluu käytävällä tai tyttöjen pukuhuoneessa. Joku langanlaiha tyttö tuijottaa itseään peilistä ja on näyttävinään kaverilleen kuinka on lihonut eilisestä. Kulman takana hieman pulskempi tyttö katsoo kateellisena tyttöjen touhuja ja ajattelee: "Jos tuo tyttö on lihava, niin mikä minä olen?". Ihannemaailmassa kenenkään meistä ei pitäisi ajatella itsestään noin, mutta tässä maailmassa meidän on yritettävä tulla toimeen niin hyvin kuin voimme sillä mitä meillä on.
Itsetunto
Hyväksi itsetunnoksi sanotaan sitä kun on rohkeutta olla oma itsensä. Ajatella, toimia, puhua ja pukeutua miten huvittaa. Itsetunto on itsensä kokonaisvaltaista hyväksymistä ja perusvarmuutta siitä että sinut hyväksytään eli sitä että on täysin riippumaton toisten mielipiteistä ja että päättää itse omista asioistaan. Mutta voiko kukaan olla täysin riippumaton toisten mielipiteistä? Miten voisimme kehittyä ja kasvaa, jos emme joskus ajattelisi muiden mielipiteitä. Sosiaaliset taidot ja muiden hyväksyminen sellaisinaan parantavat itsetuntoa, ja usein ihmissuhteillakin on suuri vaikutus siihen. Resepti hyvään itsetuntoon:
- Pari hyvää ystävää
- oma mieli omassa ruumiissa
- rakkaus itseä ja muita kohtaan
- pukeudu mielialan mukaan ja hymyile kun huvittaa
Sekoita suuressa kulhossa kaikki ainekset ja nauti täysin rinnoin!
Hyvä itsetunto ei kuitenkaan ole samaa kuin itsevarma esiintyminen, koska ujoinkin poika voi käyttää huumoria tai käyttäytymistä kilpenään pahaa maailmaa vastaan. Ja lause: "Tällainen minä olen, enkä voi sille mitään!" ei kerro hyvästä itsetunnosta, vaan siitä että sen sanonut henkilö ei hyväksy itseltään epäonnistumista ja yrittää puolustella huonoa käytöstään naamioimalla sen heikkoudeksi. Ihmisen tulisi olla huomaavainen ja hienovarainen toisia kohtaan samalla hyväksyen itsensä, miten hän voi muuten odottaa hienovaraisuutta toisilta ihmisiltä?
Myöskään ulkoinen menestyminen ei ole hyvää itsetuntoa, vaan se kumpuaa sisältä. Jos et itse tee aloitetta, ei kukaan muu tee sitä puolestasi. Kaikki ne vanhat kliseet pitävätkin yhtäkkiä paikkaansa: "Ajattele positiivisesti", "Ole sosiaalinen" ja "Ota riskejä elämässä". Kuka olisikaan uskonut että noissa lauseissa on perääkin!
Jokainen elämä on ainutlaatuinen, kellään ei ole samanlaista kuin sinulla, ja jos et arvosta sitä ja itseäsi, menetät elämäsi hienoimmat hetket. Sinä osaat ja sinä pystyt, vaikka tarvitsisit joskus vähän apua. Omien rajojensa ja virheidensä myöntäminen on tie parempaan ja terveempään elämään, ja virheistä oppiminen on yksi maailman tärkeimmistä asioista. Kukaan ei ole täydellinen, sehän edellyttäisi että olisimme kaikki samanlaisia. Ja se, että ei näe virheitänsä sekä myönnä inhimillisyyttään, on itselleen valehtelemista.
Pettymykset saattavat masentaa, mutta ilman huonoja hetkiä ei voi olla hyviäkään. Luottamus rakentuu ihmisen taidolle pitää lupauksensa ja antaa toiselle harhakuva siitä että kaikki on hyvin. Mutta pelkästään toista miellyttämällä ei voi saavuttaa onnea itselleen. Rehellisyys ja avoimuus ovat ainoat oikeat vastaukset toimivaan parisuhteeseen, mutta siihen että voi olla rehellinen toiselle, täytyy olla rehellinen itselleen. Se on myös osa hyvää itsetuntoa. Henkilöt, joilla on hyvä itsetunto, kokevat parisuhteessaan turvallisuutta ja läheisyyttä ja ovat suhteeseensa tyytyväisiä. He pystyvät elämään itsenäisesti, mutta silti ottaen toisensa huomioon, ja he elävät tasapainoisessa parisuhteessa.
Kun taas ihmiset, joilla on huono itsetunto, kokevat parisuhteeseen liittyvää ahdistusta ja alemmuuden tunnetta. He ovat epävarmoja itsestään ja kumppaneistaan sekä välttelevät syvempää parisuhdetta. Henkilö, jolla on huono itsetunto saattaa myös takertua kumppaniinsa ja hakea turvaa tästä läheisyydestä, joka saattaa ahdistaa toista kumppania. Tämä saattaa usein johtaa riippuvaisuuteen toisesta kumppanista, eroon ja syvään masennukseen kumppanin lähdettyä.
"Kukaan ei tallenna huonoja hetkiä valokuva-albumiin, mutta ne johtavat aina seuraavaan onnelliseen valokuvaan."
Minäkuva
Jos minäkuva rakentuu pääasiassa myönteisistä arvioista, myös itsetunto on yleensä hyvä. Itsetunto saattaa vaihdella hetkellisesti, mutta yleensä se on suhteellisen pysyvä ominaisuus.
Minäkuva alkaa yleensä kehittyä jo lapsena, kun lapsi alkaa hahmottaa vartalonsa ääriviivat ja kohtaa omat rajansa. Hän alkaa huomata, että voi hallita omia jäseniään ja tajuaa että on asioita, joita hän ei voi tehdä. Näkyvät ominaisuudet tulevat herkästi osaksi nuoren minäkäsitystä. Pituus, paino, kasvonpiirteet, ihonväri ja sukupuoli näkyvät välttämättä ulospäin ja vuorovaikutus muiden kanssa opettaa näiden ominaisuuksien merkityksen. Varsinkin ympäristöstä poikkeavat ominaisuudet liitetään usein nuoren minäkuvaan. Jos nuori havaitsee eron itsensä ja ympäristön välillä, tietoisuus tästä ominaisuudesta kasvaa ja saa nuoren pohtimaan tämän eroavaisuuden tarkoitusta muihin nähden.
Sosiaalisilla rakenteilla, kuten perheellä, rodulla, kulttuurilla ja taustalla on vaikutusta minäkuvan kehittymiseen ja nuoren itsearvostuksen syntymiseen. Erilaisen kasvuympäristön ja taustan omaavat nuoret arvostavat itseään eri tavoin, joka saattaa aiheuttaa vaikeuksia tai olla hyväksi ympäristön yhtäkkisen muuttumisen myötä. Nuori saattaa kohdata vaikeuksia ymmärtää uuden ympäristön nuorten erilaisia itsearvostuksen muotoja, mutta se saattaa auttaa sopeutumaan ja sosiaalisten yhteyksien luominen voi olla helpompaa nuorelle joka on kasvatettu arvostamaan itseään ja muita. Minäkäsitys riippuu myös ihmissuhteistamme ja joidenkin tutkijoiden mielestä käsityksemme itsestämme heijastavat muiden käsityksen meistä. Näin ollen nuori näkee itsensä kuten muut hänet näkevät, mutta hän muodostaa käsityksensä vain itselleen tärkeimpien ihmisten ajatusten mukaan, kuten vanhempien, sisarusten, ystävien, sukulaisten ja mahdollisten tyttö-/poikaystävien mukaan.
Minäkäsitys sisältää kaikki ajatukset, tunteet, elämykset, havainnot, tiedot, taidot, uskomukset, mielikuvat, kuvitelmat, toiveet ja teot, jotka nuori liittää itseensä, kykyihinsä ja ihmissuhteisiinsa. Hetkittäiset mielialan vaihtelut eivät yleensä muuta ihmisen käsitystä itsestään, ellei kysymys ole persoonallisuuden häiriöstä tai vakavasta psyykkisestä ongelmasta.
Minäero-teorian mukaan itsetunto riippuu ennen muuta henkilön ihanneminän (millainen hlö haluaisi olla) ja todellisen minäkäsityksen (millainen hlö uskoo olevansa) välisen eron suuruudesta. Itsetuntoon vaikuttavat myös ns. mahdolliset minät, eli käsitykset siitä millaisiksi saatamme tulla vuosien ja meihin vaikuttavien tapahtumien ja muutosten saatossa. Nämä kuvat voivat olla positiivisia (esim. tärkeän tavoitteen saavuttaminen tulevaisuudessa) tai negatiivisia (esim. pelko työttömyydestä tai vastoinkäymisistä). Henkilö, jonka mielikuvat ovat positiivisia, pystyy asettamaan itselleen realistiset tavoitteet ja saavuttamaan ne. Kun taas henkilö, jonka mielikuvat ovat negatiivisia, saattaa jämähtää paikoilleen tai asettaa itselleen tavoitteita, joihin ei tule koskaan yltämään ja tulee pettymään aina huomatessaan kuinka kaukana nämä tavoitteet ovat hänen nykyisestä statuksestaan.
Jokainen minäkäsityksen ulottuvuus voidaan jakaa neljään osa-alueeseen; sosiaaliseen, emotionaaliseen, fyysis-motoriseen ja suoritusminäkuvaan. Sosiaalinen minäkuva perustuu käsityksiin vuorovaikutussuhteistamme, emotionaalinen minäkuva käsityksiin luonteesta ja persoonallisista ominaisuuksista, fyysis-motorinen yksilön ruumiinkuvaan ja ulkoisiin ominaisuuksiin, ja suoritusminäkuva älykkyyteen ja käsitykseen kyvyistämme. Yhdessä nämä neljä ulottuvuutta luovat minäkäsityksemme perustan.
Peili
Kun katsot peiliin, mitä näet? Näetkö satuprinsessan vai jengiläisen vai ihmisen, joka yrittää olla muuta kuin on?
Minä näen ujon ilmestyksen, jolla on heikko itsetunto ja joka yrittää piiloutua vaatteittensa alle. Näen jotain mitä muut eivät näe.
Näen tytön, joka ihastuu usein vääriin ihmisiin, näen kaikki huonot tavat, kaikki viat.
Olen miettinyt, että mitä muut näkevät kun he katsovat minua. Näkevätkö he säälittävän olennon, joka yrittää erottua joukosta. Vai näkevätkö he kasan vaatteita, jolla on outoja mielipiteitä? Näkevätkö he perässäkulkijan, joka on eksyksissä jos päästää irti kaverinsa kädestä?
Fysiikanopettajani sanoo, että peilit valehtelevat, mutta miltä me sitten oikeasti näytämme jos emme siltä, mitä peilistä heijastuu? Olemmeko me vain heijastuksia ja vääriä mielipiteitä?
Lähdetiedostot
Itsetunto
www.nyyti.fi
www.tukiasema.net
www.mielenterveysseura.fi
Minäkuva
Mannerheimin lastensuojeluliitto (www.mll.fi)
www.juureton.fi