Kuolleiden kuiskaus
Usvan metsän takana Ikikiron vuoristossa On pieni kylä Ja kylän suurella mäellä kartano
Astuit tuon kartanon portista Näit talon seinässä raon Ujuttauduit siitä sisään Sisällä oli hämärää Sytytit kynttilän ja lähdit kulkemaan yläkertaan metallisia rappuja pitkin Perillä näit vain yhden oven Ovi näytt kummalliselta Kosketit sitä… vedit kätesi äkkiä poios siitä Miten kylmältä se tuntuikaan
Keräät rohkeutta ja tartut kahvaan uudelleen ja astut sisään huoneeseen Nopeasti katsoen huomaat huoneen olevan tyhjä ja karu Näet puisen ikkunan Kuljet sitä kohti Avaat sen ja katsot ulos viileyteen
Kauhistus kasvoistasi kuvastuu Melkein kiljut, mutta maltat mielesi ja olet hiirenhiljaa Näit miehen… kuolleen miehen tohoutuneessa puutarhassa Istuttamassa mustia ruusuja Kun katsot tarkemmin huomaat, ettei paikak olekaan puutarha vaaan hautuasmaa Tästä todisteena ovat ruosteiset ristit ja halkeilleet hautakivet
Raju viima lähimetsän kuusiston ohi kiitää Tuulenherra viestiä tuo Sanansa osoittanut on tytölle kaunoiselle
"Talvi kohta koittaa Kuolleet sinulle valheita kuiskii Älä usko ketään tai mitään Jää varjoon Äläkä koskaan tule pois talosta, muuten kuolema sinut talteen korjaa."
Toinen tarinani jonka olen saanut luotua. En vain oikein ole varma siitä ovatko kummatkin vain tarinoita vai novelleja.