Runo 2
Ankanpoika taapertaa yksin
jää rasahtaen pettää sen alla Hetken
siinä räpiköi kunnes siivet levällään
jäätyneenä liukuu jään alla
Kevät vie sen rantaan,
haukkojen nokittavaksi, juhla-ateriaksi
Pala palalta se pääsee pois tästä maailmasta