Anteeksi
Onko tässä mitään järkeä.
Kiertää totuutta.
Olla kuin mitään ei olisikaan.
Kuin kaikki ne kosketukset.
Kaikki ne kauniit sanat.
Olisivat vain kadonneet.
Kuin kaikkea sitä ei koskan olisikaan tapahtunut.
Leikkiä, ettei meillä koskaan ollut mitään.
Onko mitään järkeä.
Elää menneessä.
Joka ilma ennen nukahtamista.
Miettiä oliko meistä mihinkään.
Rakastitko oikeasti?
Mitä meillä oli.
Rakastan sinua vieläkin.
Tai ehkä en.
Muistoja vain.
Uuten vuonna.
Siellä puussa, kun raketit valaisivat tivaan ja olimme vain.
Ne pienet hetken kun sain vain maata sylissäsi ja olla.
Kun nauroimme ja hymyilimme.
Tietämättä, että se kaikki vain särkyisi käsiin.
Sirpaleita.
Kauniita pieniä sirpaleita.
Niin teräviä, että käteni vuotavat.
Kuitenkin kannan niitä.
Jotten unohtaisi.
Kiitos ja anteeksi, etten ollut tarpeeksi vahva jaksaakseni vielä yhtä kertaa.
Kun koko maailma romahtaa.
Kun se, jota kaikista eniten rakastaa ottaa ja lähtee, eikä koskaan palaa.
Ja vie osan minua mukanaan.
Ei hätää.
Sait jo anteeksi.
Kaiken.