Äänensä hänen

Kotioven narskahtaessa auki. 

Voipuneena kaikkensa antaneena, 
astun kynnyksen yli. 

Mieli tyhjä, ajatusta lain. 

Ei mitään. 

Katse tyhjä, harhaillen kuin ajatusta etsien. 

Kuulen äänen tutun, huikkaisun hento moi. 

Jostain sieltä. 

Väsymystä ei, murhetta ei. 

Onnellinen hymy kasvoillani. 

Sydän täynnä kiintymystä ja suurta tunnetta. 
Heleän kaunista säveltä kuunnellessa, 
hän puhuu. 

Hän rakastaa minua, tälläisenä. 

Rakkaus äänessä soi sulosäveliä.

Aamulla mieleeni tullut ajatus.

Koboltti