Musta sielu
Syntisten vesien musta tanssi.
Vaahtopäätkin olivat mustempia kuin yöt,
naurua ei kuulunut.
Mustaviittainen hahmo imi ilon itseensä.
Vaiensi kaiken äänen.
Hiljaisuudessa hahmot istuivat,
hiljaa kummaksuen hetkeä.
Viitta heilahti, peitti valon!
Lankesi kaiken ylle synkkä pimeys.
Kauan kesti aikaa kun,
viitta vasta vanhuuttaan,
haprastui ja tuli reikiä josta,
valo lankesi maahan.
Valaisi istujien kasvot.
Vanhoja oli kaikki,
siinä hetkessä .
Parrat pitkät ja suu hampaaton,
uurteiset kasvot tuijottivat toisiaan.
Verestävillä silmillä.
Sanat olivat unohtuneet tarpeettomina.
Koboltti
|