Onnettomuus
Kaunis kesäpäivä. Lämmin, kevyt tuuli pieniä pilvi hattaroita kuljettaa. Ranta, pelipaikka jossa pelaamme kavereiden kanssa rantalentistä, osa uimassa. Kaukana kuuluu moottoriveneen moottori murisevan, ajatus taas joku isolla moottorilla tehoja ottaa irti.
Jatkamme peliä, kohta verta hyytävä huuto, ajatus ei toimi, mitä, päät kääntyy kuin yhdestä narusta vetämällä. Missä Jari, sehän oli uimassa. Lihakset alkavat toimia vaikka järki ei, täyttä vauhtia rantaan, kaverin luo, jostain tulee voimia lisää, jätän kaikki muut. Olen Jarin luona.
Verta on paljon, nyt on käynyt pahasi, otan kiinni vartalosta. Ei kättä, siitä suihkuaa verta paljon. En voi tukkia suonia samaan aikaan ja uida. Lähden raahaamaan niin kovaa kuin pystyn, päässä jyskyttää lihakset tuntuvat painavilta, tulen rantaan.
Yritämme tukkia vuotavan tyngän. liian paljon jo vuotanut. Lähden hakemaan käden, etsin tovin ja löydän, tuon rantaan. Miksi en tiedä. Menen auttamaan Jaria, kylmä ja hikinen. sokkissa, puhe epäselvää. Vuotanut liikaa vaikka puristamme suonta. Silmät muuttuneet omituisiksi, elottomat, vaimea kuiskaus juuri kuultavissa. Ei ole kiirettä minnekään, on hyvä olla. Viimeiset sanat.
Silmät jäi auki, suljen ne. Samalla sireeni kuuluu, joku soittanut, liian myöhään. Jari peitetään rantahiekalle ambulanssia ei tarvita enään. Pidän edelleen ystäväni kättä, aivot eivät ymmärrä vielä tapahtunutta. Kaveri jonka olen tuntenut 6 vuotiaasta asti on mennyt pois.
Hetki ennen kuolemaa