Pitkä elämä

Hiljainen kuiskaus,
tuskin kuultava tuulen vire, huoneen nurkassa.

Rapisten vanha seinäpaperi,
kylmyydestä kutistuen.

Yksinäisyydessä istuva,
vanha nainen keinuen hiljaa.

Silmänsä jo kaihille menettäneenä.

Kuulonsa varassa suunnistaen,
pienessä talossa.

Katkeruutta lain ei hän tunne.

Hyvän elämän eläneenä, voi jo hiljentää.

Muistoissa mennyttä elämää kerraten,
aikaa on ennen viimeistä auringonlaskua.

Hetki vielä.

Koboltti