Sydän neulottu
Ruhjeet sydämmen
neulonut olen.
isolla neulalla reijät
vuotavan .
Tulella poltin valtimot kiinni
hehkuvaa rautaa käytin.
Kipua tuntenut en
kärsinyt olen tarpeeksi
tunnoton.
pienet reijät annoin vuotaa
tyrhetyy se joskus.
Laastari
apua ei liene hylkään mielestäin.
Ajatus purskahtaa
elossa vielä, ei eloton mieti.
hengitän syvään.
Toivun joka askeleella
se pitenee harpaten.
Voimat lisääntyy
vahva tulee minusta
satuttaa kukaan ei voi.
Halaus.
Koboltti
|