Talo autio
Autiotalo tuulessa natisten.
Pyry rikkinäisestä ikkunasta,
sisälle pyrkien.
Lahonneet portaat ja kaide sen,
edessä oven jo vinossa heiluen.
Nähty ei jalkaa, askelmalle astumassa sen,
siitä jo aikaa kauan kulunut lie.
Villikissa naukaisten nurkassa tuvan,
yksin viluissaan kyyhöttäen.
Talosta muistot vain,
vanhoina kuvina säilyneet.
Kuka kohta, niitäkään enään muistaa.
Kaikki unhoittuu ajan hampaissa.
Armollinen ei aika ole,
muistot vain.
Koboltti
|