Unelmani

Istuin kannon päällä.

Talven viileys, ympärilläni pyörien.

Katsoin, tovin kuuntelin,
mietin mieleni syvyyksissä.

Sinne aaltojen vietäväksi joutuneita ajatuksia.

Sisäinen lämpö,
helli vartaloni pintaa.

Karkoitti se kylmän pois,
kauaksi jäämerelle.

Sinne mistä se tulikin,
ympärilleni pyörimään.

Olin onnellinen, edes tämän hetken,
sain olla osa luontoa.

Kuunnellen sen henkäyksiä.

Kylmät kivet juttelivat minulle.

Puiden humina saattoi minut,
matkalleni kohti sivistystä.

Kaipaus jäi lammen rantaan,
odottamaan.

Paluutani vihreään unelmaan. 

Koboltti