Vaihtuva aika
Syksyisen heinän hento värinä,
Itätuulen piiskatessa luontoa kohti talvea.
Jähmeänä viimeiset kukat vielä pystyssä,
uhmaavat pakkasta ylväänä kohti avaruutta.
Odottaen kohmeista jääkidettä päällensä,
aika peittyä vaalean peiton alle.
Sieltä se tulee aikanaan, suuri valkoinen,
voimamme lähde.
Kylmyydessä sielu herkistyy kuuntelemaan.
Vastaamaan luonnon kutsuun, se meitä tulevaan vie.
Koboltti
|