Ensimmäinen kerta
Aamu istuu sängyn reunalla. Varpaat ovat kylmästä sinertävät.
- Aamu?
Äiti raottaa ovea ensin koputettuaan. Aamu kääntää kasvonsa sivuun.
- Ootko sä kultapieni kunnossa? Äiti kysyy ja Aamu osaa kuvitella huolestuneen ilmeen tämän kasvoille.
- Joo, Aamu mutisee. – Mä haluan vaan olla rauhassa.
Äiti seisoo hetken paikallaan ovella, lopulta kuitenkin painaa oven takaisin kiinni. Aamu nousee sängyltä ja kääntää avainta lukossa.
Ulkona sataa vettä.
Eilen oli kaunis päivä.
Ensimmäinen kesäpäivä. Hän heräsi auringon säteisiin, sälekaihtimet olivat jääneet illalla raolleen ja päästivät kapeita viiruja valoa sisään.
Jonain toisena aamuna se olisi voinut ärsyttää häntä, mutta nyt se sai hänet vain hymyilemään. Oli jotenkin sopivaa, että juuri tämä päivä oli aurinkoinen ja kaunis.
Hän odotti iltaa koko päivän, kellon viisarit liikkuivat liian hitaasti ja hän oli valmis jo kahta tuntia ennen lähtöä.
Hiukset pörrössä, meikkiä paljon mutta ei liikaa, uusi hame ja uusi paita. Hän näytti jopa melkein kauniilta. Ja hymyillessään peilikuvalleen, hän oli onnellinen.
He eivät halunneet mennä bileisiin liian aikaisin. Koska se näyttäisi typerältä, ehkä hieman säälittävältäkin.
Niinpä kun he saapuivat perille käveltyään linja-autopysäkiltä kaksi kilometriä, musiikki kuului ulos asti ja joku oksensi ruusupenkkiin.
Mari puristi Aamua kädestä tiukasti, kun Janne tuli heitä vastaan ovelle.
– Muistakaa ehkäsy, Mari kuiskasi Aamun korvaan ennen kuin katosi. Aamu jäi oven pieleen seisomaan, hieman epävarmana yrittäen kuitenkin näyttää vahvalta ja itsevarmalta.
– Moi, näytät nätiltä beibe, Janne sanoi ja suukotti häntä suupieleen. Aamu hymyili ja kietoutui Janneen kiinni. Eikä hän enää tuntenut oloaan niin tyhmäksi, kun Janne kuljetti hänet olohuoneen poikki keittiöön ja tarjosi juotavaa. Päinvastoin, hän tunsi itsensä oikein kauniiksi ja suosituksi.
Monen lasillisen jälkeen Janne lopulta johdatti hänet kädestä pitäen huoneeseensa. Joku pari muhinoi sängyllä, Janne käski heidät pois. Se ei tehonnut, vaan lopulta Jannen piti raahata heidät yksi kerrallaan oven ulkopuolelle.
Aamu seisoi keskellä huonetta tietämättä miten olla tai mitä tehdä. Mutta kun Janne lopulta tuli takaisin ja hymyili hänelle, hän tunsi olonsa jälleen varmaksi.
Janne käveli hänen luokseen, otti häntä hellästi kasvoista kiinni ja suuteli. Eri tavalla kuin ennen, pitkään ja haluavasti.
Aamun alavatsassa ja sormenpäissä kihelmöi, se tuntui hyvältä.
Hitaasti Janne kuljetti häntä kohti sänkyä ja lopulta nosti hänet siihen selälleen makaamaan. Ja tuli itse hänen päälleen, suuteli kasvoja, pujotti kädet paidan alle ja Aamu nousi kyynärpäidensä varaan jotta Janne saisi hänen rintaliivinsä aukaistua.
He suutelivat lisää. Ja kihelmöivä tunne tuntui yhä paremmalta.
Ja kun lopulta he molemmat olivat alastomina, Aamu uskalsi kuljettaa sormiaan Jannen hikisellä iholla ja hän tunnusteli jokaista kohtaa, kohoumia ja kuoppia, kylkiluita ja lopulta pakaroita. Jannen hengitys hyväili hänen korvaansa.
Yhtäkkiä Janne nousi. Aamu jäi sängylle selälleen. Hän ei tiennyt missä mentiin. Janne kaivoi kuitenkin vain koulupöytänsä laatikosta kondomipaketin ja palasi takaisin.
- Ootko sä nyt varma? Janne kysyi kuiskaten ja silitti hänen vatsaansa. Aamu nyökkäsi.
Janne avasi yhden kondomeista ja pujotti sen päälleen. Aamu yritti olla antamatta pelolleen valtaa, Jannen se näytti niin isolta.
Mutta kun he taas suutelivat, ei Aamua enää niin pelottanut. Heidän sydämensä sykkivät samaan tahtiin.
Kipu oli silti kova. Aamu lakkasi hengittämästä ja jännittyi kauttaaltaan. Janne huomasi sen, pysähtyi paikalleen, silitti hänen olkapäitään, alavatsaansa ja suuteli ja puhui kauniita sanoja. Ja lopulta Aamu pystyi rentoutumaan. Hyvältä se ei silti tuntunut.
Ähkäistyään Janne kierähti pois hänen päältään ja makasi hetken siinä paikallaan. Aamu silitti varovasti Jannen käsivartta.
Yhtäkkiä Janne kääntyi ja nousi. Veti housut jalkaansa ja lähti. Aamu jäi hämmästyneenä makaamaan sängylle peiton alle. Hän tunsi kuinka jotain lämmintä valui reisiä pitkin ja kesti hetken ennen kuin hän tajusi sen olevan verta.
Hän oli juuri kaivamassa nenäliinapakettia laukustaan kun ovi avautui. Äkillinen valo sokaisi hänet.
- Janne?
Aamu ei tunnistanut omaa ääntään, se oli niin hiljainen ja täynnä pelkoa. Mitä hän oikein pelkäsi?
Ja silloin ovi suljettiin uudelleen ja huoneessa tuli taas pimeää. Aamu saattoi erottaa kolme hahmoa.
- Janne? Aamu yritti uudelleen.
Oli hiljaista, yksi hahmoista vaihtoi painon toiselle jalalleen, vaatteet kahahtivat.
- Täällähän se pikkuhuora sitten odotteleekin, vieras ääni sanoi. Aamu jähmettyi. Puristi silmänsä tiukasti kiinni ja veti peiton vielä tiukemmin suojakseen.
Vetoketju aukesi. Askeleet lähestyivät ja Aamu ei voinut edes huutaa kun ensimmäinen poika tuli hänen päälleen.
Vettä sataa vielä illallakin. Aamu pakottaa itsensä ulos huoneesta, syömään iltapalaa ja pesemään hampaat.
Sitten hän lukitsee huoneen oven takanaan ja kaivaa yöpaitansa alta isänsä partaterät.