Lepoon
Hatara polku
Maisema
kuin sokean kädellä maalattu
Putoilevat lehdet
Ne raskaana painavat minua alas
Askeleeni lyhenee
Olemukseni
Pelkkä muisto menneestä
Katseeni sumenee
Vihdoin maan lepoon laskeudun
Tuska luista puristuu
Maaperän värjäten
Lopultakin olen yhtä sen kanssa
Joka minua on kantanut