Toivossa on hyvä elää
Tämä tapahtui lokakuun 27 päivä vuonna 2004. Oli syntymä päiväni ja koulussa sattui juuri olemaan halipäivä. Se oli kurja päivä. Innolla odotti´,että joku muistaisi,onnittelisi,sanoisi edes yhden pienen kauniin sanan. Koko päivän odotin,turhaan. Kukaan ei muistanut. Mutta miksi he olisivatkaan, enhän minä ollut heidän ystävänsä. Silti minä aina heitä onnittelin ja toivoin heidänkin muistavan minua. Tuska raastaa sydäntäni kun menen nukkumaan, mutta silti jaksaa toivoa: Jos joku ensi vuonna…