|
Tähtitaivaan allaKieriskelin sängyssäni levottomasti. En saanut unta. Ajatukset hyörivät vinhaa vauhtia pääkopassani. Muistelin iltaa. Meillä oli ollut hauskaa ystäväni kanssa. Hän oli vanha ystäväni. Vanhimpia, jotka olivat olleet ystäviäni. Ensimmäisen kerran näimme päiväkodissa. Olin häneen silloin salaa ihastunut. Ja pakko kai se on todeta että olin edelleen. Tuijottelin kattoon. Siellä oli sata pientä tähteä. Olin käyttänyt viisi tuntia niiten kiinnittämiseen. Mutta oli se sen arvoista, nyt näin joka ilta ennen unta tähtitaivaan. Idean olin saanut koulun teemaviikosta, jolloin jumppasaliin oli rakennettu planetaario, joka oli sisältä avaruus kaikkine tähtineen. Käänsin kylkeä. Painoin silmäluomet kiinni ja yritin unohtaa kaiken. Yritin ja yritin, mutta en onnistunut. Silmäni olivat edelleen kiinni. Kuului pieni ääni. Hyvin kevyt ja hiljainen. Toisen kerran, vähän kovempaa. Avasin silmäni ja nousin istumaan. Kuvittelinko kaiken? Sitten ihan kunnolla, se oli kumea koputus. Mutta mistä se tuli. Nyt olin varma etten kuvitellut ääntä. "Saakeli, Haru, avaa." Kuului vaisu ääni. Jokin hajotti äänen matkan. Nousin ylös sängystäni. Mistä hemmetistä se kuului? Sitten tajusin. Ikkuna. Nuori mies seisoi ikkunani takana. Varmasti oli jo ehtinyt hajottaa äitini pyhät kukkaistutukset. Kiiruhdin avaamaan ikkunaa. Sieltä tuli hyytävä pakkanen sisään. Ihokarvani nousivat pystyyn. Minulla oli vain jättikokoinen t-paita ylläni. Pojan posket olivat punaiset. Autoin hänet kiipeämään pienestä ikkunastani sisään. "Haru, johan sulla kesti!" Hän marmatti matalalla äänellään. "Fuugo. Mitä sä täällä teet? Kello on jo kaksi yöllä." Hän oli tämä vanha ystäväni. "Mä unohdin sanoa jotain illalla. Tai oikeastaan mun on pitänyt sanoa se jo sata kertaa." Hän kuiski, me molemmat kuiskimme. "Niin." Odotin vastausta. "No, siis… tuota… Minä vain sitä että mä… rakastan sua. Joo, mä rakastan sua, Haru." "Siis rakastat rakastat. Niin kuin tyttö rakastaa poikaa vai niin kuin ystävä rakastaa ystävää." Hän painoi yhtäkkiä kylmät huulensa suulleni ja veti minut itseensä kiinni. Palelin kauttaaltani, mutta sisälläni paloi. Vastasin pieneen ja varovaiseen suudelmaan. Hymähdin kun hän lopetti. Se sai hänet nauramaan. Tukahdutin naurun pusulla, jottei vanhempani heräisi. |
|