|
Ajatuksia mielen, joka järkeä sulattaa"Joko taas olet nukkunut huonosti?" kysyi äitensä, kun kuuli jälkikäteen surkeesta tilasta poikansa. Poika, esikoinen,oli päätynyt mielensä suojamuurien peittämäksi. Oli surku nähdä, kuinka nuori lahjakkuuksilla mahdottoman laajojen oli joutunut antamaan periksi. Poika oli kituutellut kuukausia. Mieli synkkeni silmissä pojan itsensä,mutta niistä vaikeni. Poika oli joutunut eturistiriitaan. Puolusta luokkaa ja tovereita. Niin tovereita olivat kunna päätyivät mieliksensä erilleen. Poika yksin muita vastaan.. Yksi yhden ja muut muiden puolesta. Mihin hukkui yhteishenki? Se kuoli! Se tukahtui! Se… se jäi murrosiän jalkoihin. Poika jäi yksin. Sanotaan lahjakkaiden kärsivänsä kyvyistään. Heillä vaikeuksia hyväksyä asioita kylmiltään. Totuttelua. Mieli väsyi Mieli hukkui. Mielityisyys? Mielen olemista mukana ihmisen teoissa, haluissa,kaipa mielet lahjakkuuksien ammentavat elämäänsä kiinnikkeitä. Ehkä..ehkä elämä haluaa antaa vitsaa heille,jotka sulkevat toisia ulkopuolelle.Ehkä elämä haluaisi suoda kullekin unelmansa. Jumalan johdettua sattumaa, joka kohtalosta muuttuin elämänsä kultaiseksi langaksi. Elämä: Kultaisen langan seuraamuksia ihmisen kohtalossa. Elämä ei: Jättäytymistä elämänsä kulusta elämisen armoille. "Joskus on parempi unohtaa elää,jotta pääsisi myöhemmin jatkamaan varsinaista elämäänsä." |
|