Elämän tuomaa ja antamaa
Elämä voi pelastaa ystävien/tukijoukkojen kautta/äärellä. Jotkut isoisuudessaan saattavat olla liian voimakastahtoisia/ vanhamielisiä. Silloin joutuu tulilinjalle kun pitäisi päästä elämän syrjän ajatukseen kiinni.
Kuinka ajatella siten,ettei tukehduttaisi mieltänsä… kuin ajattelemalla kuinka saada toiset uskomaan saaneensa tarpeeksi luulottelusta, panettelusta jne…
Kuinka voisi viihtyä elämässään ja alueella joka tukenut on elämänsä etiäppäin menemistä, jos aina omien puolelta tulee epäluottamusta.. Epäluottamus tavassa kuin ei voisi ikänsä puolta, antaa mennä vaan.Pelkoa ja ahdistusta..Joko taas..elä sano vaan.. et jos olet väsynyt niin perutaan ja ei mennä,vaikka kuinka odotetaan kuulevansa kehutun soittajan soittoa…
Suurin syy miksi ei siten saisi tehdä on,että olen henkisesti ja oman mieleni voimalla nostanut itseni murheen alhosta. Missä te olitte? Puhelimen ja välimatkan takana. Jaa olisitte tulleet, vaikka keskellä yötä hakemaan pois? Mitä ihmeen järkeä semmoisessa olisi. Ei muuta kuin teidän halua puolustaa omistustanne.
Huolta saa kantaa omiensa puolesta,mutta kantaa sairaanloista ohjeita jakavaa huolta. En osaa suhtautua semmoiseen hössöttämiseen. Oletkona ihan varma, että olette niin vanhoja ette osaa uskoa enää. Eila- mummu ja Terho-vaari kyllä… Suhtautumiset ja keskustelun äänensävyn painot jne… ne merkkaa paljon…