Hämmästys
"Ajatteli kaiken olevan ohitse tuo heppu" naureskeli nuori nainen ajatuksissaan. Hän luuli jo niin varmasti kaiken olevan ohitse… hahhahhahhahahhah…
Olimmehan sentään jo aikoja monia ehtinyt tapailemaan näkemään ja tuntemaan. Aivan -tuntemaan-. Tunnoissa ei kyl ollut kummallakaan tosiaankaan vikaa. Käsittely oli hyvin tunnollista ja tunnepitoista.
Olimme päässeet syvimpiin tuntoihimme käsiin. Minä nyt hyvin pitäydyin suurimmista tunnoista kertomasta. Sen,kun kaikki tietää, etteivät miehet pidä semmoisesta,että ollaan jo suut ja luukut auki valmiina suoltamaan kaiken sydämen salaisuuden ilmoille niinkuin kosteudetkin.
Tasapaino ei ollut suhteessa kovin vaikeeta säilyttää. Mies ku meni ku koira jalkoihin odottamaan seuraavaa pyyntöäsi. Enhän mikään domina ollu, mutta jos ei mieheltä löydy selkärankaa, olla mies niin olkoon sitten.
Noh, tämä juttu ny päätyy ihan liian selkeesti kertoilemaan vain meidän kahden kulmasta asiaa… olinhan pokannut hänet varattuna. niin olimme kaikki hyviä ystäviä silloin. Olin kovin varma itsestäni..pah..en ollut. Olin hiirulainen hissukka enkä mitään puhunut. mutta jossain vaiheessa huomasin olevani ihan ok tytsykkä.. kunhan vaan ottaisin itseäni sen vähäsenkin verran niskasst kiinni,että huomaisin mahdollisuuteni.
No, tuota noin. Se ei kumminkaan sujunut ihan helpolla. Ensin rikoin välini ystäviin. Sitten ystävillä meni suhde poikki ja jätkä löysi uuden. Tajusin haluavani hänet. Ja siihen ei tarvittu kuin sanominen,että se on niin vitun sattuva jos kohalle tulee surkee likkaa tai jotain mitä se nyt sitten olikaan. Muisti,kun ei nuorilla naisillakaan ole niin hyvä joka mutkassa.
Ajattelin,että ny se sitten ottaa ja perkele vetäsee mua naamaan. Hän, kun oli niin söpö suutahtelija. Ei.. ei hän meni ihan vaivattomaksi.. meni ihan punaseksi. Kovan kova jätkä ja meni punaseksi. Ja minä olin kuin joku ihmeen kunnon jätkä konsanaan jah pyysin häntä vastaamaan mikä on hänen mielipiteensä anomaani.
Noh, se onkin historiaa… joo ku haluun sut oon aina halunnut plaaplaa… semmoista hempeetä sirkuttelua.. Sitten hän vielä kaatui polvelleen, kun alko heikottamaan… MIKÄ IHMEEN MIES SE OLI…
Noh.. minä otin hänet ja heilastaan tuli exä. Hahhahhahhahhahhahhaa… . ei voi ku hemmetti nauraa…
Naimisiin se haluaisi, minä en. Raskaaksi en aio tulla ja kiroonkin koko suvun jatkamis-perinteen… Pano pano pano.. ää ää ää.-..- mäkättäviä skidejä.. vaatimassa…
Ei.. pidän hänet hyvin tassun alla ja vaadin itselleni kaiken.. Ja hänellä ei tule olemaan mitään… kuin minä vain ja jokin työ,jonka hyväksyn ja niin edelleen..
noh.. ny hän sitten alkaa taas toistelemaan, että olemme ohi emme kykene olemaan toisillemme sitä mitä haluamme… Mitä onko sillä aivotkin, ajatella… Hänhän on huomannu sen, ettei ole mulle muuta ku panokuppi. tai.. siis…
Hän lähti. Hän oli tosissaan… ei.. ei ei eiiiii!
Kulta hyvä mikä sun on? Näitkö taas sen kauheen painajaisesi. Miten saattaakin vaistota. Miten hän aina huomaa. Kuinka?
Hahhahhahhaaaa… . ja siitähä saikin se äijä.. hahhahahhaa..
Ei.. se mee niin.. en jätä häntä ei ei ei.. en suostu enkä' halua…
Kulta hyvä olet ihan paniikissa.. Anna mun auttaa sua.. hei.. 'älä jätä mua yksin…
Sairaala… osastonsänkyjä… potilaita… tuskaa… en jätä en…
Etkä tulekaan jättämään kultaseni.. niin kauan kuin olen sun..
Mitä? Kuinka? Missä? Miten… ei ei ei.. ei saa kiusata.. ei saa antaa pahaa mieltä ei älkää.. älkää satuttako.. mä' en halua muhun sattuu lopettakaa…
(Hänen tilansa on hyvin vakava hän hourailee.. Hän on joutunut jonkinlaiseen mielenkuohunnan partaalle,joka on sysännyt kivuliaat asiat hänen päätajuntaan.. Hän tarvitsee aikaa… Olen pahoillani)
Olen lähelläsi.. olen sun.. Tulet kun voit takaisin.. Olet silloin taas minun..
Hämmästys. Kuinka kummassa. Miksi. Hän haluaa mut. Kuinka hän voikaan enää haluta mua? Missä oikein olen? Miten pärjään, miten voin… Tuskaa, pahaa oloa, pahaa mieltä.
Et saa jättää mua. Et voi et voi! Kuka on enää minun sinun jälkeesi.
Kotimme, elämämme, jotain. En jätä… en voi, en kykene.
Olen sun. hahghhaahhahhahhaahhaaaaaaaaa
Et koskaan et milloinkaan..
(Hänellä on skitsofrenisia oireita. Hän keskustelee omien demoniensa kanssa… Emme voi kuin lääkitä häntä ja toivoa parasta. Enää ei oikein ole mitään tehtävissä.)
Aurinkoa. Polttavaa. Tuskaa en milloinkaan varjoon saa.. Se seuraa matkallani kohti kuolemaa laalaa. Ja niin ihanaa.
Kenties, jos, antautuisin. Kulta kulta missä olet missä olet rakkaani?
(hän ei kuule sinua, vaikka kuinka vakuuttaisit olevasi. Kosketuksen on sanottu välittävän paljon enemmän.)
Joku.. painaa mua.. jonkun paino on mun päälä.. en kestä häntä kun hän ei vaan kykene olemaan isäni.. hänen on muka pakko painaa.. hän ei kykene äitiä.. ku se on niin rupunen jah saan hänet kiihottumaan. En halua isä en.
(Tuo. voi olla mielentepposiakin.. *katsoo vaivaantuneesti ovea kohti* joskospa lähtisin taas kierrokselle saatte olla vapaasti sulkemisaikaan jos haluatte.)
Kevättä tulvillaan on raikas tuska sää. Ei paljakkommekaan oikein minne vie. Laalaa olemme niin hauskaa seuraa haahaa. Tules tyttö tänne. Olemme kuulleet kuinka isäsi tykkää käsitellä sua. Annamme varmasti paljon parempaa jah tuntuvampaa. Tule tule vain. Ei se satu. Olemme hyvin helliä *pelottavaa. Isä on sammunut ja kaverit on niin pimeenä, että luultavasti tekevätkin uhkaamansa. Juoksen huoneeseeni laitan kaikkea oven eteen, jotteivat pääsisi luokseni.
Miks'eivät anna mun olla rauhassa. Miksi heidän pitää satuttaa! miksi.
Rakas, olen sun ikuisesti. Tiedän ainakin mitä tulen tekemään seuraavaksi kun sukurutsailija saapuu kavereineen käymään. Olet hyvin rakas. *hyvin koskettavaa kyynelöintiä*
Niin minä tiedänkin, siksi jätin sinut. Mutta olen jo tulossa takaisin. Tulen ja olen omasi. En kykene olemaan ilman sua. Annathan mun pitää sut itselläni. Toteaa nynny mulle ja niin kova ku kaveri onkaan.
Miksi se tuntuu niin hyvältä? he kyselevät. En saanut pidettyä heitä pois. En saanut pidettyä. Ei ei ei. Älä jätä mua.. Älä…
Joku syleilee mua.
(hän alkaa selviämään.. hyvänen aika… mitä… )
Ahhahhahhahaaa… sainhan huiputettua teitä.
(hän… hän on kadonnut..)
(ei.. hän taistelee itsestään)
(toivon hänen voittavan. voi kulta rakastani.)
Vuosi on mennyt en muista kuin hajanaisia hetkiä siitä kuinka satuin menemään sekasin. Päänuppi meni sekasin meni elämäni. kuinka se saattoi mennäkään niin pahaksi.
Voitin toisen persoonallisuuden itsessäni. Hän taipui. Hän hyväksyi menneisyyden viat. Niin minäkin. Isäpappa taisi olla aika kauhistunut kännistään herätessään, kun hänet ja hänen kaverinsa oli hmm. Tuota noin sanotaanko hoideltu hyvin eunukinkaltaiseksi..
Kuinka hämmästystä olikaan.
Onni on ja onnessa eletään. Kenties joskus saan annettua anteeksi… En… En kykene. Mutta joskus tunnustan isäni takasin perheenjäseneksi.
Olen niin hämmästynyt.