Hämmentäjä

Ajattelimpa, että voisi taasen ajatella. Vaan empä tiedä mitä se olisi sitten tällä kertaa.

Olisi tai ei. On se kumminkin.

Vai…

Noh elämä on tosiaan kaikki voipa ihmisten itsensä edessä. Ja ihmisen kehittelemä sana aika on tullut siihen oman soppansa keittämään.

Ai, kuinka vai?

No kun ajattelee, että jos vain elämä olisi se joka heittelee ja vie omalla laillaan omaan suuntaansa.. päätti ihminen itse miten vain. (se on nääs jo sen tien jo päättänyt. ja antaa kyl toisinaan mennä harhaankin. ohan se kumminkin koira eikä lammas… )

Niin tuohon on sekaan sitten aika lyöttäytynyt ihmisen keksintönä mukaan… "hämmentäjäksi".

Varsinainen hämmentäjä se onkin, on joutunut huomaamaan.

Juurihan sitä ehti sanomaan, että kumpa jo olis elokuu ja eihä sitä si niin tarvinnu toivoo ku se vaan tuli.

Elämä tekee tepposet… Aikakin.

Myös ihmissuhteet siinä samassa.

Kuinka sitä oikein tässä maailmassa oikein selviää, kun tuollaiset asiat sotkemaan tulee niitä selviä keinoja joilla selvinneen?

Elämä tekee niin kuin tekee ja haluaa. Aikaa et voi pysäyttää. Ihmissuhteet vaativat panostusta siinä missä jotkin muut suhteellisuudet.

On tää hankalaa.

Skeidaksi itse sen ajattelisi. Sen muuksi muut ajattelee. Siitä kiitosta heille suoden, lisää yrittäen suoltaa vaan. Jos ei kumminkaan eläimiltä noilta vaan ajatuksistaan noista, joita mieli valtoimellaan toisinaan tuottaa. (Hetken hurmoksesta noita tuottelee.)

Corellamus an Daremus