Herääminen
Joskus antaessaan vallan pidättyvyydelleen, hän aatteli olecvansa tästä maailmasta. Muut en näkivät ja se näkyi vastassa peilien kuvien. Onko se muut vai mä..? kysyi katse.
Matkan jatkuessa, kohti ruokalaa, jonka tarjonta oli aikaa sitten karissut aatoksissasi ainakin perimutiin, "siltä se maistuisikin" meinasit sanoa.
Seiniä… missä niitä on? ympärillä niitä näkyi, en ottanut kuuleviin korviin, kun huomasit pahan olon ja muiston tunteesta, että olisin muistanut aiemmin sut. Nyt et ole oma itsesi, sanoin ja jatkoit puuhastelujasi kuin miettien mitä siitä oikein tulisi kuin odottaisin mitä siitä saisi aikaan.
Nukahdinko? Heräsinkö.. Maskista tietoakaan… josko en sitä ottanutkaan mukaan, vaikka sen kyllä olisin huomannut ennekö edes sitöä kysyisit.
Siinä istut ja loistat silmilläsi muistoa siitä mitä oli jo ehtinyt olemaan,kun astuimme junalla taivaista nysseen.. Nyssessä ei ollut sulla sanottavaa, eikä sinusta saanut mtn selvääkään ja olihan hänellä montalaista pipiä.. jos ei nyt kätösis niin aatoksis.
Piuhat olivat lyhentyneet, et muistanut kuin jonkin olleen, en sitä kieltämäänkään lähtenyt. Keskustelu oli varsin lahjakasta, kiittivät lääkärit ja hän ei kyllä ole enää kauan luonamme eikös vain? kehtaakin silmillään moista kysyä…
Soittamaan menivät, joku sumuverhon takaa kurottautui, otin kiinni ja muistan vain sen kalman hajun, kun en ollut silloin tullutkaan kuin olin puhunut tulevani, hän ei kyllä enää pysty elämään kauaa… kuuluu taustalla.. sanooko se mitään. toimiihan se… .
Hieroin ja pusersin ja aattelin jotain… Hänellä menee ajatukset sekaisin ja on varsin seksuaalisesti estoton tätä nykyä… Muistan sen alun.. sillä koin sen pahana… Se oli väärin… .
Uuvuin, painoin vain päälle ja menemään. olihan hän omani ja vertani… Kuuluthan minulle rakkaimpani? en sua muille antaa mä voine.. Uskotko.. ettei hän enää kykene kuin puhumaan houreita… .
Muistan sen yhden kerran..,mutta hän ei ole oikeasti niitä kokenut vaan aiheuttanut vain minulle. Olin joutunut… …
Valkoinen tunneli… Peekeli mihinkään valosaan luolaan mennen. Hyppäsin ja heräsin rakkaan vierestä.. En halua siitä muistoa, en tajuntaa.. ja silloin tajusin.. ei ole huoneessa kulmia lainkaan..
Houre unta se vain.