Heränneisyyttä?

Joskus tuntuu, että olisi parempi ja mukavampi kun tietäisi mitä elämä tietää. Se, kun on kaikki mahtava ja voipa ihmisen elämässä.

Miksikö? Kun ihminen pyristelee vastaan elämä tekee tepposet ja tekee sen mitä ihminen ei itse olisi millään halunnut tehdä. Mikä on väärin elämän kannalta tekee sen mitä ihminen ei suostu hyväksymään.

Hyväksymään? Elämän kaikki tietävyyttä ja voipaisuutta ihmisen omien päätöksien edessä silloin, silloin, kun kaikki on jo päätetty ja suorastaan eletty loppuun. Emme tiedä mitä elämällä on varallemme varattuna, mutta silti jatkamme eteenpäin ja pyrkien tekemään siitä omamme ja varmistamaan elämän, jonka joku kenties tulee jakamaan.

Miksi emme anna aina sille kaikelle mahdollisuutta? miksi pyristelemme vastaan ja teemme itsellemme hallaa? Hallaa joka rikkoo luitamme, sydämiämme tunteitamme sisuskalujamme?

Ehkäpä.. tiedämme jotain mitä emme hyväksy. Emme hyväksy emme anna tulla ulos. Rikomme sen mitä meillä on. Tunteet ja järki yhessä.

Joskus tuntuu, ettei elämä ole kuin sarja ajatelmia ja tuntemuksia ja sen semmoisia, silti pyrimme kaikkeen ja saamme vähemmän. Vähemmän itsellemme sellaista mitä haluamme ja jota elämä meille silti haluaa antaa.. miksi? Koska emme ole hyväksyneet elämän tietoisuutta itsessämme.. Elämällä on meille annettavaa ja siltikin… kukin "taistelee" siitä "eteenpäin".

Emme voi jättäytyä elämän virtaan tai hukumme. Mutta entä jos hukumme? Mitä silloin saavutamme? Saavutammeko? Saammeko?

Elämä on kuin hitaat valomerkin jälkeen: hitaasti, mutta varmasti kohti loppua, mutta yhdessä.

Jostain jotain tai ei sittenkään sen kummemmin kuin jotain tai ei sitten sen kummempaa kuin vain jotain. Kaikitenkin niin?

Corellamus an Daremus