lentävän possun vierailu serkun luona
Vartiokotka on hyvin huolestunut kumppaninsa lentävän possun tilasta sillä possu oli masentunut kovin sen jälkeen,kun hänen mahdollisuutensa nähdä sukulaisiaan oli mennyt.Niin ette varmaankaan tiedä mistä tämä masentuminen varsinaisesti johtuu.Tämä masentuminen on johdos siitä,kun lentävä possu oli joutua viimeiselle matkalle.Tämä olisi ollut loppu possullemme.Vartiokotka kumminkin pelasti possumme,sillä Suur Kaarp lähetti hänet pelastamaan possun ja possu piti pelastaman "millä hinnalla hyvänsä".Possu,kun oli kumminkin pelastanut Suuren Kaarpin ja hänen ystävänsä Suuren Kaartin Luopiokotkilta,jotka olivat tuhota mahdollisuuden Suuren Kaartin joukoilta päästä pelastamaan Suuri Kaarp ja hänen valtakuntansa.
Siis Vartiokotka pelasti possumme ja possu päätyi asumaan yhteen Suuren Kaarpin hänelle varaamaan mökkeröön.Kaikki oli mennytkin hyvin siihen asti,kunnes oli tullut tehtävä,jossa Vartiokotka ja lentävä possu oli joutunut selvittämään perheelliskotkan kohtalon,joka oli päätyä huonosti,kun possumme ja kotka löysivät jälkiä metsästä kovasta taistelusta elämän.Perheelliskotka oli päässyt hoitoon metsänvartijalle ja joutunut eläinsairaalaankin puoleksi vuodeksi.Loppuhoito tapahtui metsänvartijan luona,joka kunnioitti Suuren Kaarpin mukaan kaikkia ylväitä kotkia.Tämä oli kumminkin asia,joka masensi ystävämme niin syvästi vaikka siinä onnellinen loppu olikin ja joita possumme ihaileekin.
Vartiokotka halusi saada ystävämme takaisin syvästä masennuksestaan.Liian usein oli kotkien tarinoissa kerrottu juttuja niistä masentuneista kotkista, jotka surmasivat itsensä pelastaakseen toiset hänen huonolta seuralta ja ilottomalta seuralta, jota eivät masentumattomana olleet olleet.Saman uskottiin kotkien tarinoiden opetuksissa soveltuvan muihinkin eläimiin,jopa raakalaisiin metsänvartijan kaltaisettomiin.Siispä Vartiokotkamme päätyi ehdottomaan Suurelle Kaarpille, hänen ja possun läheiselle ystävälle, lentävän possun tarvitsevan lomaa ja varsinkin jonkun sukulaisensa luona viettämiseen.Olisihan siinä se vaara,että lentävän possun vanhan rutakkolan Isäntä saattaisi olla paikalla ja toteuttaa uhkauksensa,josta Suuri Kaarp oli kuullut yhdeltä toiselta Vartiokotkaltaan. Ehdotus vaarallisuudestaan huolimatta,ei pelottanut niin paljon ystäväisiämme kuin lentävän possun mahdollinen surman yritys hengellään.Se olisi mitä ikävin tapa kuolla kunnialliselle ja aurinkoiselle possullemme ja kelle tahansa arvonsa tuntevalle kotkalle.
Siten Suuri Kaarp velvoitti Vartiokotkaa viemään lentävän possun sukulaisen luo,joka sattumalta oli hyvin poikkeuksellisesti samaan sukuun kuuluvan julman Isännän sukulaispojan maatilalla hyvissä possunvoimissa.Siellä possumme tulisi omaksikin hyväkseen parantuman sillä hänen osuus maatilalla tulisi muuttamaan kokonaisen sikalan käytännön.
1.
"Mihin olemme oikein menossa" kysyi lentävä possu Vartiokotkalta,joka oli vastoin masentuneen masentumista joutunut pistämään hänet valmiiksi matkaa varten.Voitte kuvitella millainen homma siinä oli kotkalle,jolla on terävät kynnet ja hyvin ylväs nokka."Oletko saanut joitain uusia kirjeitä vietäväksi vai mitä? En ole lähdössä yhtikäs minnekään" totesi possu.Vartiokotka pysyi hiljaa ja valmisteli tarvikkeita laukkuihin,jotka oli varta vasten pyytänyt saada mukaansa Suuren Kaarpin varastosta."Mitä sinä tolla toisella laukulla edes teet,kun en ole tulossa." sanoi lentävä possu "Minä jään tänne mutakolleni ja pidän mitä hauskinta mutakkounineni.Niin mitä hauskinta.." ja possumme alkoi riisumaan siipivaljaitaan.Silloin Vartiokotka suuttui ja huusi ystävälleen toverilleen "Etkö sinä vieläkään tajua,että olet menossa kohti syvintä kuilua,josta ei ole Kotkien tarustoissa mitään muuta tietoa,kuin ettei sieltä ole ketään kotkaa saatu enää pelastettua.Sinun pitää alkaa parantua tai et koskaan pysty unelmoimaankaan sellaisista mutakkounista kuin juuri unelmoit.Olenhan sinun ystäväsi kai minä tiedän mikä on sinulle parhainta.Autathan minua auttamaan sinua lentävä possu."
Lentävä possu näki surun ja murheen sekä huolen piirtyvän Vartiokotkan huudossa.Kuinka hän voisi olla niin masentunut,ettei ystävänsä pyyntöä huudossa ottaisi tosissaan.Eniten puheessa iski häneen se syvä kuilu.En sinne halua,ajatteli possu ja alkoi laittaa takaisin kiinni olkaimen hihnoja,jotka oli jo saanut irki."Ystäväisein kotkasein,en halua sinne joutua vaikka Se houkutteleekin murheeseen jättämään itseni" totesi possu valmistautuen lennolle.Kotkamme huojentuneena päätyi johtopäätökseen, ettei possu niin pahassa masennuksessa ollutkaan ja väärin antoi huolestuneisuuden väistyä.
2.
Possumme ja kotkamme oli jo mennyt suurimman matkaa kohta määränpäätä.Kotka oli jopa uskaltanut kertoa minne matka oli suunniteltu toteuttaa.Lentävä possu tulisi näkemään sukulaistaan,joka ei ollut nähnyt kylläkään lentävää possua koskaan,mutta tästä tulikin mieleen. Possujen keskuudessa sukulaiset tunnistavat toisensa ihon karvaisuudesta.Jos possulla olisi paljon karvoja olisi hän pohjoista haaraa ja vähäkarvaisena eteläistä sorttia.Possumme kumminkin on sieltä jostain välistä etelän ja pohjoisen haaran.Läntistä ja itäistä haaraa ei kuulemma erota mikään muu kuin sorkkien likaisuus.Älkää kysykö miten se erotetaan.
Elikä possumme oli vihdoinkin pitkän tauon jälkeen pääsemässä näkemään kaltaisiaan possuja tosin paljon muodokkaampia muodoiltansa kuin lentävä possu.Määränpää läheni ja kotka alkoi tulemaan huolestuneemmaksi.Possu ei näyttänyt niin ilostuneelta kuin kotka oli kuvitellut possun olevan päästessään näkemään sukulaistaan.Possu tulisi olemaan viisi päivää ilman ketään kotkaa, koska Suuren Kaarpin Päätohtorinkotkan mielestä masennus osaksi johtui siitä,että hän oli liian kauan ollut vain kotkien läheisyydessä.Siispä Vartiokotka joutuisi jättämään vartioitavansa vartiotta.Noh, ei hän kumminkaan jättäisi ystäväänsä ilman silmiänsä tarkkoja.
Sitten saavuttiin sikalalle..
3.
Sikalalla tuntui possut voivan lihavasti. Vartiokotkasta ne näyttivät suorastaan sairaan oloisilta, mutta hän tiesi sen johtuvan noiden ihmisten halusta tuottaa sairastuneissa mitoissa lihavia possuja. Ravitsemustietoisuuskotka oli kertonut kerran,että toisinaan kotkillekin olisi hyvästä,jos saisivat lihoa ja tuntea kylläisyyttä liiankin suuresti,sillä jos se lihavaisuus johtuisi tavallisista kotkaravintokäyrän mukaisista aineksista ei tulisi mitään ongelman tapaistakaan,kuten noissa raakalaismaisten ihmisten hierarkiassa jne… .
Vartiokotka oli monen toisen kanssa todennut sen olevan ihan Päätohtorikotkan luokse johtava tapaus ja käyräys.
"No he nyt sitten ovat rehevän lihavia ja sillä selvä" ajatteli kotka ja katsoi lentävää possua. Selkeesti näytti siltä,että ystävämme saisi oikein kunnon sydämen palautuksen,kuten kotkilla oli tapana sanoa,kun hyvin sairastuneet kotkat olivat parantuneet.Sydän kotkille kuvaa heidän tapaansa uskoa sydämessä olevan sen voiman,jota tarvitsevat saaliinsa ja taistelunsa selvittämisen (vahvin kotka voitti neidokotkan tai jolla oli suurin sydän). Muutamat possut katsoivat hyvin säikähtyneesti kotkaa kohti ja ihmettelivät possua siinä vieressä varsinkin valjasiivillänsä rauhassa olemassa vaan. Yksi niistä taisi olla se kotkien yhteydenottoon (Suur Kaarp oli lähettänyt nimellänsä ja arvovallallansa tuon sikalan johtaja karjulle viestin, jossa selitettiin, miksi kotka karjulle virallisen viestin ujuuttain) vastannut Karju. Possumme ei reagoinut mitenkään,mikä oli huolestuttavaa ja sen huomasi kotka vastaan katsovista silmistä. Vartiokotka näytti merkin karjulle ja lähti myöhemmin oksalta ilmaan vartioimaan ystävänsä kohtaloa.
Lentävä possumme lähti vähän päästä katseltuansa, kuinka valjassiivet peiteltiin ilman hänen apuansa. Hän ei vain osannut sanoa mitään eikä varsinkaan kiittää. Hän tunsi olevansa niin surkea ystävä,ettei siitä olisi kumminkaan ollut mitään apua,joten hän vain katsoi ystäväänsä silmiin. Hän huomasi olleensa liian avoin ja silmiensä paljastaneen hänen kurjan olon. No sitä ei ollut auttaminen ja sitten kotka jo menikin pois.
Joku Karju lähti lähestymään häntä. Tuntui olevan hyvin arvovaltainen Karju.Isot ulkonevat hampaat ja hyvin karvainen (pitkät ja hyvin tummat karvat..hyvin harvinaista possujen suvussa). "Sinulla on nuori urhokas varsin hurjia tarinoita kerrottavissa herraspossuksi." Kuuliko lentävä possu oikein.. Karju oli puhunut hänestä kunnioitettavalla herraspossun nimikkeellä. Mitä tuo merkitsee… . "ja näytätkin olevan levon tarpeessa, kun meni kunnon ateriatarjous ohitse korvies."
"Niin elikä nyt joudut pakkohoitoon tosin hentoiseen moraalinsa puolesta.. En ymmärrä kotkien jyrkkiä kunnia käsityksiä jne.. Possut olemme hyvin tietoisia säännöstöistämme ja kunnioituksen osoittamisesta sinne ja sille,jolle se
kuuluu. No niin tules nyt siitä" ja silloin lentävä possu aloitti vierailunsa serkun luona.
4.
Possumme ei oikein osannut hallita syömistään..mihin jäi painonhallitsemisensa taito. Nyt hän ei pääse lentämään eikä partioimaan tai vartiokotkan mukaan vartiokeikoille.. Kunnes huomasi taas,että hänhän on nyt hermolomalla ja opettelemassa takaisin possumaista käytöstä. Erityisesti Karju otti hommakseen opettaa paikan käytöntöjä. Syömässä sai aina käydä,kunhan muisti antaa ylempänsä käydä ensimmäiseksi syömään,mutta sitä ei possullamme ollut muistaminen..
Hän oli nyt Herraspossu.Possu,jota kukin arvosti eikä saanut aliarvostaa tuottaa hänelle vaikeuksia jne… Hän olisi turvassa tuon terveyskeikan ajan. Tai niin heidän olisi pitänyt voidakin olla,mutta seuraavana päivänä possumme sai monta kutsua neitopossuilta. Hän noudatti vain joitain sillä hän ei ollut edustuskuntoinen, kuten muotonsa tuntevan herraspossun pitäisi olla.Hän joutui lihottamaan itsensä paikallisen tavan mukaan herran muotoihin. Siitä tulikin paikallinen tapa sillä heidän isäntänsä oli ihmisten piireissä herra ja varsin muotoisa. Emäntä tuota muotoisuutta ei kyllä oikein katsonut hyvällä,mutta sehän ei ollut mikään kunnon syy possujen silmissä. Emakkopossut muutenkin olivat samanlaisia..Siat,kun olivat semmoisia keikailijoita ja arvaamattomia huiputtajia ja pettäjiä siis semmoisia sikoja,joihin ei kunnon possu luottanut vaan antoi heidän kärsiä johtajiensa edessä tuomion (Teurastuslaitos).
Lentävä possu oli kumminkin huomannut yhden neitosen olevan varsin sopiva osallensa vaan,kun oli yhden keikarisian tytärpossu niin ei sitä katsottaisi hyvällä näissä piireissä. Hän ottaisi hänet mukaansa kotkien sekaan. Tuo ajatus sai hänen mielensä puhdistumaan ahdistuksesta,jota possumme oli joutunut kärsimään. Hän huomasi,jopa kasvaneensa possun mittoihin ilman noita uhoilijoita,joilla oli kummalliset tavat syödä,jotain vahvistavaa ruokaa.Yleisessä tiedossa oli,että nämä tuli Talon Isännältä. Mutta se oli liian huono peruste pitää heitä huonommassa arvossa kuin keikareita.
Joten possumme sai luontoansa takaisin ja oppi jälleen elämään ilossa. Mutta varjot lähestyivät..
5.
Keikaripossu,kuten keikarisiat itseänsä nimittivät arvostavasti, suunnitteli oikeasti naittavansa tytärsikansa (eihän sika nyt siasta muuttunut,vaikka olikin neito) ja se keinottelisi hänelle tietoja kotkien aarteesta (Suur Kaarp ja Suur Kaart oli piillottanut aarteen sinne minne kukaan kotkista ei palaisi… .vain Luopiokotkat pahimmillaan). Siispä hänen suunnitelmansa oli onnistunut hyvin,herraspossu oli kiinnostunut neitosesta ja neitonen tietämättään toteutti keikari-suunnitelmaa. Kunhan neitonen ei liikaa rakastuisi,sitten vasta suunitelmat menisivät ihan myttyyn.
Hän varmistaisi,kuten aina oli varmistanut asioiden onnistumisen. Siispä hän tekisi niin ja näin ja siitä tekisi näin… Tuota jatkuisi liiaksi kertoa teille,mitä suunniteltiin,mutta katsokaamme mitä neitomme ajattelee…
"Kuinka ihanan näköinen hän on nyt,kun on saanut lihaa ympärillensä.Saisinpa hänet jäämään. Tiedän etten saa,mutta seuraan häntä hamaan tulevaisuuteen,vaikka hän eksyisi tieltäni… ikuisuuden… ."
Aika ..;) selvää kieltänsä vai mitä…
Possumme syventyivät loppujen lopuksi, siunauksella isän ja yhteisön (joka halusin neidon mahdollisimman kauaksi perheenpääkarjusta), heidät liitettiin yhteen ja possumme löysivät kaksi valjasta odottamassa molemmissa kuvaukset, kuinka kaksi kotkaa lentää kohti ylempiä taivaita. Näin siis lyhykäisesti kävi,mutta tuosta syntyi uusi legenda,josta kotkat eivät suostu koskaan luopumaan. Heidän pelastajansa perustamassa yhteisestä onnesta ja tunteesta. Tuli monia tutkimuksia, joilla kuvailtiin kuinka possut ja kotkat elävät liittojensa yhteydessä ja kuinka molempia puolia olisi hyvä muistaa kannustaa pysymään suhteissaan ja miten suhde molemmilla viisaimmilla sivistyneillä syntyy.
Siis tarinamme jatkuu,mutta näillä tiedoin lentävä possu lentää neitonsa kanssa ilmoissa vartiokotkan kanssa. Heidän sielunsa ovat taivaalla silloinkin,kun monet väittävät niiden näyttäytyvän vaaran ja tuen hetkellä apuun.
Loppukirjoitus.
Possumme siis olivat menneet syvästi rakkautensa syvyyteen. Molemmat saaneet kotkien kiitoksen ja kunnioituksen tullessaan vartiokotkan avulla perille..neidolle annettiin kunnioitustansa kotkaneitosten puolelta..sillä neitosemme oli jo hentoisen luustonsa puolesta niin ihannoidun terveyden kuva. Ei laihuutta ei sairasta lihavuutta,mutta silti enemmän kehollansa kuin lentävällä possullamme. Heidän mutakkonsa muuttui suuremmaksi ja laajeni pikkuisista hyvinkin pian ja siitäpä Suur Kaarp ja Suur Kaart ilahtuivat syvästi ja kotkat yhteisössä.
Jatkoa lentävän possun tarinaan.