Maailma Hänen Kannaltaan
Maailma Hänen Kannaltaan
Maailma.. se oli jotain sellaista.. jotain..
Hänen oli niin vaikea ymmärtää..
Maailma oli niin yrittänyt häntä estää olemasta jotain sellaista, miksi hänet oli tarkoitettu.
Hänen kannaltaan niin kovin huono vaihtoehto.
Hän oli aikoinaan yrittänyt saattaa itsensä maailman kanssa samoille linjoille.
Pakottanut, anellut, toivonut, halunnut… .., ei riittänyt. Mikään ei riittänyt.
Maailma jätti minut, enkä enää häntä halunnut, enkä häntä anellut ja etenkään halunnut.
Päädyin.. enkä enää tiennyt Maailmasta mittään.. Hänen… Kannastaan..
Olen kirjoitellut tämän siten, että pyytänyt toiselta otsikoita, joihin olen kirjoitellut sitten jutun ja tietyn sävyisenä,kun pyytänyt. Onko tämä runo tai sitten kirjoitelma? Runoelma? En tiedä. Jotain kumminkin.