Lentävän possun vaarallinen tehtävä
Kerran ollessaan mukavassa mutakossaan, possu joutui keskeyttämään puuhansa sillä Suuri Kaarp oli tullut hänen luokseen. Possu tervehti iloisesti hyvää ystäväänsä ja kysyi kotkaa kylpemään kanssaan. Suuri Kaarp kieltäytyi kunniasta ja vakavoituen sanoi possulle "Olen joutunut suuren ongelman eteen joka vaatii lisä-apua ja siksi tarvitsen sinut "Olen joutunut suuren ongelman eteen joka vaatii lisä-apua ja siksi tarvitsen sinut viemään viestin Suurelle Kaartille ystävälleni. Otatko tehtävän vastaan possu hyvä olen muuten tuomittu menettämään asemani ja maani. " Possu iloissaan vastasi olevansa mitä valmiimpi viemään viestin Suurelle Kaartille. Kotka nousi possu kynsissään ilmaan ja viimein tavoite korkeuteen päästyään sanoi "Joudut nyt mitä suurimman testin eteen sillä matkasi tulee olemaan pitkä. En voinut ajatella kuin sinua possu suorittamaan tätä tehtävää. Nyt lähde kohti matkan päätäsi ja pidä kärsäsi korkealla. " ja niin Suuri Kaarp irroitti otteensa ja possu lähti lentämään.
Matka sujui hyvin ja possu oli hyvin aurinkoisella mielellä. Taivas oli ihan sees ja maisemat alapuolella olivat mitä ihanimmat. Mutta sitten possun silmät erottivat yläpuolellaan kotkan hahmon. Kotka oli luopiokotka. Tämä kotka oli aikoinaan palvellut Suurta Johtajaa joka oli ollut mitä mahtavin päällikkö. Jos joku oli epäonnistunut tehtävässään oli hänet surmattu samantien ja jos toisaalta joku oli onnistunut tehtävässään oli Suuri johtaja ominut sen itselleen. Suuren Johtajan olivat kumminkin surmanneet salaiskussa Suuri Kaarp ja Suuri Kaart. He jakoivat valtakunnan kahtia ja pitivät alueitaan hallinnassaan. Luopiokotka oli salaiskun jälkeen karannut vuorille ja suorittanut murhia aina välillä Suuren Kaarpin ja Kaartin uskollisilla vartio-kotkilla. Nyt possu oli siis suuressa vaarassa joutua luopiokotkan tuhoamaksi. Possu ajatteli laskeutumista maahan siksi aikaa, että kotka katoaisi pois, mutta joutui perumaan ajatuksen sillä eihän hän pääsisi sitten enää lentoon. Silloin possun ajatellessa, luopiokotka aloitti syöksyn kohti possua. Ensimmäisen hyökkäyksen possu onnistui väistämään, toisen ja jopa kolmannenkin, mutta seuraava olisi ollut kohtalokas. Luopiokotkan kimppuun hyökkäsi Suuren Kaarpin uskollinen vartio-kotka viime hetkellä pelastaen possun hyökkäykseltä. He jäivät taistelemaan possun jatkaessa mahdollisimman kiireisesti matkaa.
Luopiokotka surmasi kotkan hyvin pian, mutta ei enää jaksanut lähteä possun perään vaan palasi luolalleen. Luolallaan luopiokotka ihmetteli miksi Suuren Kaarpin kotka henkeensä ajattelematta puolusti lentävää possua. Niin ihan outo juttu lentävää possua. Jotain suurta oli tekeillä, siitä hän oli varma. Hänen pitäisi tavoittaa se possu ennen Suuren Kaartin maata muuten hänelle voisi käydä huonosti ellei, hän ajatteli, olisi tukijoita mukana. Eikös tuolla jonkin matkan päässä ollutkin yksi Suuren Johtajan aikuisista kotkista vielä elossa. Niin aivan käyn hänen kauttaan ja sitten menemme yhdessä possun perään. Näin luopiokotka lähti matkaan.
Possu oli sillä välin ehtinyt ihmetellä mistä toinen kotka oli tullut. Sen oli täytynyt olla Suuren Kaarpin lähettämä sillä mikään muu ei voinut sen ilmestymistä selittää. Nyt possu oli jo kumminkin huokaissut mielestään taistelun ja ajatellut sen olleen viimeisen. Luopiokotkat olivat olivat possun leppoisan lentomatkan saaneet kiinni ja jo ehtineet suunnitella mitä tekevät. Ja niin he lähtivät tulemaan pahaa aavistamatonta possua kohti tietenkin vahingoittamis tarkoituksessa. Possu kumminkin vaistosi vaaran ja pääsi suojautumaan hyökkäykseltä ajoissa. Seuraavat hyökkäykset olivat hänen kamalimmat henkensä sillä seuraavat hyökkäykset osuivat häneen mitä pahimmin ja lopulta hän alkoi pudota alas maahan. Luopiokotkat olettivat jutun olevan sillä selvä, mutta heidän poistuttuaan Suuren Kaartin vartiokotka näki possun putoamisen ja laskeutui auttamaan possua.
Seuraavaksi possu heräsi kovissa kivuissa vain nähdäkseen olevansa hengissä ja melkein hyvissä ruumiin voimissa. Kotka alkoi kertoa kuka hän oli ja miksi hän oli possun vieressä auttamassa vaan ei tappamassa. Kertoi hän myös lukeneensa kirjeen jotta saisi kuvan siitä, että possu olisi se jota hänen piti tapaaman rajalla. Tosin hänelle oli kyllä annettu selvät ohjeet, että se olisi lentävä possu joka olisi viestinviejänä. "Nyt on kumminkin kova kiire sillä sinun pitää kerätä voimasi ja lähteä samantien matkaani. Ei ole aikaa hukattavan" sanoi kotka hyvin kunnioittavaan sävyyn. Possu oli kumminkin vähällä jättää matkan sikseen. Kotkan saatua hänet vakuuttuneeksi siitä, että viesti pitäisi heti saada jatkamaan matkaansa, possu keräsi ihmeelliset tahdon voimansa ja suostui nostettavaksi ilmaan jatkamaan matkaa.
Luopiokotkat näkivät kotkan ja possun nousemisen ilmaan. "Saamarin vartiokotka, ei sinun pitänyt tulla sotkemaan meidän suunnitelmia. " totesivat luopiokotkat "Nyt meidän pitää kerätä suurempi joukko ja tulla häiritsemään teidän suunnitelmia. Tämä tulee olemaan meidän kosto" ja niin toinen palasi luolalleen odottamaan, kun toinen lähti keräämään muita luopiokotkia joukkoonsa. Ajatuksena oli etteivät sellaiset jotka saattaisivat pettää heidät pääsisi joukkoonsa ja siten he tappoivat heidät. Mutta taas ne jotka suostuivat kunnioittamaan aatetta otettaisiin joukkoon mukaan. Siitä tulisi karmea joukko.
Possu ja kotka saapuivat lopulta Suuren Kaartin valtakuntaan. Possun piti viedä suoraan Suuren Kaartin käteen viesti, mutta laskeuduttuaan maahan, hän pyörtyi. Sillä niin kova oli ollut matkan rasitus, haavoja unohtamatta. Possu vietiin parantumaan ja viesti päätyi Suurelle Kaartille joka lähetti samoin tein käskyn suuren joukon keräämiseksi lähtemään Suurelle Kaarpille avuksi. Mutta tämä joukkio joutui Luopiokotkien tuhoamaksi. Yksi säilytettiin puolikuoliaana hengissä ja lähetettiin viemään viesti, että he tulevat surmaamaan kaikki joukkiot jotka aikoo mennä Suuren Kaarpin avuksi. Possu kuultuaan nämä jutut parannuttuaan masentui ihan täysin. Hänen suuri tehtävänsä olikin epäonnistunut. Kukaan ei voisikaan päästä auttamaan Suurta Kaarppia vaikka hänen viestinsä olikin päässyt perille. Vartiokotka joka oli pelastanut possun päätti käydä sanomassa Suurelle Kaartille, että lentävä possu voisi olla heidän ainoa mahdollisuutensa, saada tuhottua luopiokotkat. Suuri Kaart huomattuaan ettei pystyisi mitään tekemään kääntyi possun puoleen ja kysyi häneltä "Voisitko sinä jalo possu auttaa meitä pääsemään luopiokotkista eroon. Emme ole keksineet mitään keinoa joka voisi onnistua. " Possu vähän aikaa mietittyään sanoi "Olisi yksi mahdollisuus. Minun pitäisi mennä pienen joukon kanssa houkutuksena luopiokotkille jotta hyökkäisivät meidän kimppuun ja siten heidän kimppuunsa hyökkäisi teidän suurempi joukko. Meitä kuolisi monia, mutta saisimme kumminkin luopiokotkat surmattua. " tämä tuntui Suuresta Kaartista uhkarohkealta suunnitelmalta sillä suurempi mahdollisuus olisi, että kotkat huomaisivat heidän suuren joukkonsa ja lähtisivät karkuun, mutta lopulta hän suostui toteuttamaan suunnitelman.
Possu ja vartiokotka joukkoineen lensivät kiireesti eteenpäin, tähyilemättä ympärilleen. Yhden solakkeen luona heidän kimppuunsa lopulta hyökkäsivät luopiokotkat. He eivät huomanneet toisen joukon odottavan mahdollisuuttaan osallistua lopulliseen taisteluun. Hetken tultua he hyökkäsivät ja tuhosivat luopiokotkat viimeiseen kotkaan. Näin apujoukot saatiin lähetettyä Suuren Kaarpin luo ja se suuri ongelma häivytettyä. Possu sai palata mutakkoonsa mukanaan yksi Suuren Kaartin sulka palkintona.
Olin kirjoittanut lentävänpossun tarinat tätä edeltävänä kirjoitelmana ja tämä oli seuraava sitä. Vähitellen kypsytellyt tapaa kehitellä tarinoita ja niiden rakennetta ei vielä esiinny tässä kirjoitelmassa ja siten pyydänkin anteeksi sen "karuutta".