Valvomista
Uskon tarvitsevani psykologin ja psykiatrin hoitoa. En pysty huolehtimaan ajatuksieni koossa pitämista yksin. Vaikka ihan hyvin menikin puol vuotta ilman lääkettä niin en selviä tälläisistä öistä ilman kunnon lääkevarantoa.
Risperdal, kun otan kaksi taplettia saa "tajuttomuus" unen mulle ja se toimii, olen kokeillut. Vain lääkemäärän säännöllinen käyttäminen tälläisinä aikoina on pakko kuvio. Lähden taas tulemaan aamuvuoron bussilla sovin aamutunnin opettajan kanssa tutoroinnista. En siis tosiaankaan, kun näin vahvana tulee (olen ja voin hyvin), voiva ilman lääkitystä selvitä.
Tarvitsemme ammattilaiset apuun. Ja tämä hyvinkin samanlainen vaade kuin selkäkipuihin ohjataan hierontaan. Yritän käydä saamassa lääkärin siis terveyssisaren apua.
Juttelen hänen kanssaan, kuten syyspuolellakin. Tälläkertaa aikuisen ihmisen vakaumuksella. Voi ihmetellä jos sanon pudottaneeni painoa vasta viikon verran ja jo mahdun hyviin housuihinkin.
En halua tuottaa ylimääräistä rasitetta masennuskausistani, siksi haluan päästä hoitoon. Se on yksi askel kohti kokonaista ihmistä. Asiat on hyvin… Voin fyysisesti mainiosti, mitä mieli kylläkin päässyt vapaaksi.
Tunnustan. Juttelin iholääkärille masennuksestani ja totesi olevan hyvan tosi hyvän ajatuksen. Kuvailin Kalevan alueella olevasta asemasta ja Hän Antoi Vain Sen Nimen… Josko olisi se jne… Meidän hommana katsoa mulle apua, mutta vasta esiintymisen johdosta. Olkoon se teidän lahja mulle.
Variksen pelätin