Vartiokotkan ja lentävän possun yhteinen tehtävä

Kerran Vartiokotka ja lentävä possu olivat suoriutuneet tehtävästään joka oli ollut ihan yksinkertainen kelle tahansa kotkalle, mutta possulle vaikea. Sillä vaikka lentävä possu kuinka yritti lentää kotkan sanoin taloudellisesti virtauksesta toiseen, niin possuhan ei niitä pystynyt tuntemaan siivissään, kun ne olivat suuri yhdistelmä sulkia rivissä yhdistettynä valjaisiin. Se ei ollut häntä itseään.

Mutta possu tiesi sydämessään punojakotkilla olleen varmasti paljon työtä saadakseen ne koottua kokoon. Olihan hänen Suuri Karjunsa aikanaan sanonut ennen katoamistaan, että kovalla vaivalla koottu komeus ei katoa minnekään. Se oli ollut Suuren Karjun vakiolause. Ja myös samaan henkeen sanonut olevansa iloinen, että on juuri sellainen kuin tosi herraspossu konsanaan voi olla.

Kotka ja lentävä possu olivat jo jonkin aikaa olleet yhdessä. He olivat lyöttäytyneet yhteen pitkän ja tuskallisen pakomatkan jälkeen Suuren Kaarpin siunauksella. Jaa, että kuka Suuri Kaarp on. Hän on toinen Suurista kotkista. Tämä toinen Suuri kotka on Suuren Kaarpin ystävä Suuri Kaart. He aikanaan syrjäyttivät Suuren Johtajan jonka tyranniasta he eivät pitäneet ja surmasivat hänet murhaiskussa. He jakoivat silloin valtakunnan toisilleen ja siten ovat johtajakotkia.

Heidän johtajuuttaan vastustivat luopiokotkat, mutta heidät tuhottiin lopullisesti, lentävän possun itsemurhamaisen-suunnitelman johdosta. Silloin lentävä possu sai Salaisen Viestinviejän aseman Suuren Kaarpin ja Suuren Kaartin viestien välittäjänä.

Lentävän possun mielestä hän on toimessaan ollut jo, aika kauan sillä hän ei ole aikaa enää huomannut laisinkaan siten kuin aikanaan mutakollaan Maatilalla Isännän luona. Siellä ruoka tuli tiettyyn aikaan, tietynlaista ruokaa joka ei aina ollut niin hyvää ainakaan lentävästä possusta. Mutta sellaista sitä syötiin mitä saatiin. Niinpä possu ja kotka alkoivat syömään sitä mitä heillä oli, pitkän matkan päätteeksi.

Tällä välin Suuri Kaarp oli lukemassa, lentävän possun tuomaa, Suuren Kaartin kirjettä. Kaart kirjoitti hänen hyvän ystävänsä lähteneen autiomaalle katsomaan ruokaa perheelleen, kun ei hänen pienoisilleen enää riittänyt ruokaa normaalilta metsästysreitiltä. Häntä ei illalla kuulunut takaisin."Nyt pitäisi sinun lähettää jotkut palvelijoistasi etsimään häntä, sillä hän on lähempänä sinun valtakuntasi rajaa. En voinut uskoa, että hän voisi olla niin tyhmä.Mutta nälän lievittäminen toisille saa tekemään tyhmiä juttuja.Olen kumminkin ylpeä hänen rohkeudestaan, mutta voi olla, että hän on jo kuollut. Painotan: Hänet on löydettävä siitä huolimatta. Lähetä kumminkin pian matkaan ketkä sitten lähetätkin. Aika alkaa menemään tyhjiin hänen sijassa jos hän on haavoittunut." sanoi Suuri Kaart kirjeessään.

Suuri Kaarp mietiskeli jonkin aikaa, keitä hän voisi lähettää tuota kotkaa pelastamaan. Perheelliset on aina tärkeitä kotkille vaikka heitä ei niin nähdäkään muiden kotkien lähettyvillä. Siispä Suuri Kaarp mietittyään tarpeeksi, päätti lähettää heti miten viestin Vartiokotkalle ja lentävälle possulle jotka voisivat lähteä etsintä-reissulle.

Viestin tultua, ottivat Vartiokotka ja lentävä possu tehtävän vastaan huolimatta edellisen tehtävän uupumuksesta. Heidän taktiikkana oli mennä samaa oletettua reittiä jota perheelliskotka oli lentänyt. Reitti tulisi viemään heidät syvimmälle ihmisten asuttamaan erämaahan.
         
          2.

Vartiokotka ja lentävä possu olivat menneet jo tovin matkaa oletettua reittiä.Matka oli mennyt hyvissä merkeissä siihen asti kunnes olivat joutuneet ylittämään Ahnas-suden reviirin. Ahnaan valitukset kaikuivat pitkälle hänen luolaltaan. Tälläkin hetkellä Vartiokotka arveli välimatkaa olevan kymmeniä minuutteja possun kulkemaa matkaa maassa. Ahnaan valitus oli sydäntä riipaisevan kuuloista. Valitus oli niin tunnepitoista ettei varmasti kukaan tunteellinen eläin voisi sitä kestää. Ihminen kestäisi sen ilman kyynelen kyyneltä, tunteettomia, kun he ovat, oletti lentävä possu ajatuksissaan. Pian Ahnaan valitus väistyi ja tilalle tuli metsänhumina, tuulen tuivertaessa kapellimestarina metsään henkeä.

Tämä metsä oli ollut heidän yhteinen pakoretki. Vartiokotka oli pelastanut lentävän possun teurastukselta joka olisi tietenkin ollut possun elämän loppupiste. Pakomatka oli ollut possulle rasittavin, mutta lopulta parhain asia mitä hänelle olisi voinut tapahtua sillä matkan päätteeksi hän pääsi lähemmäksi hyvää ystäväänsä Suurta Kaarppia. Siispä metsä toi lentävälle possulle vain hyviä tuntemuksia.

Viimein vartiokotka huomasi jotain ihan outoa. Metsässä oli renkaanjälkiä ja hyvin painavan auton renkaan jäljet vielä lisäksi. Mättäät olivat tuhoutuneet ja vihreys oli muuttunut ruskeudeksi tai punaruskeudeksi paremminkin. Siellä oli verta täplittäin mullassa. Tämä oli hyvin kohtalokas tieto perheelliskotkan osalta. Hän on luultavammin haavoittunut siipeihinsä sillä verta oli tullut aika vähän siihen nähden, että se olisi ollut hänen kehonsa joka olisi osuman saanut. No Vartiokotka meni lähemmäksi katselemaan, possun mietiskellessä mahdollisuuksia mitä perheelliskotkalle olisi mahdollisesti voinut tapahtua.

Vartiokotka huomasi uuden piirteen asiaan renkaan jäljistä. Auto oli yhtäkkiä lähtenyt kiireellä taaksepäin kuin jokin olisi mennytkin pieleen. Siispä ainakaan täytettäväksi ei perheelliskotka ollut joutunut. Sitä vastoin oli oletettavaa, että perheelliskotka oli joutunut

metsänvartijan hoidettavaksi. Näin oli monta kertaa käynyt kotkien keskuudessa. Puhutaan jopa Suuren Kaarpin kerran joutuneen metsänhoitajan hoitoon. Häntä oli pidetty arvolleen sopimattomasti ensin häkissä, mutta luultavasti ihmisten huomatessa hänen arvokkuutensa, olivat pistäneet hänet ulkohäkkiin parantumaan. Näin siinä oli perheellisenkotkankin kohdalla tarvinnut tapahtua. Siispä vartiokotka nosti possun ylös korkeuksiin ja matka jatkui kohti metsänvartijan koppia.
         
          3.

Perille päästyään he eivät nähneet kotkaa ainakaan ulkohäkissä olevana. Siispä ainoa mahdollisuus oli, että hän olisi sisällä pahemmassa kunnossa kuin verijäljet metsässä antoivat olettaa. No kotkillehan siivet ovat kaikki kaikessa. Jos he eivät pääse lentämään he todennäköisesti kuolevat nälkään tai petoeläinten tappamiksi. Mutta useimmin petoeläimet arvokkaasti ensin tappoivat heidät kärsimyksistään ja ollaan puhuttu ihmisten tekevän toisin. "Kyllä ihmiset on julmia" ajatteli lentävä possu.

Pian kopperossa tapahtui jotain elämään viittaavaa. Ihmiset liikkuivat sisällä kuin heillä olisi ollut jotain tekemistäkin. He liikkuivat paljon ikkunan vieressä ja pian auto tulikin joka pysäköityi kopperon eteen ja sen kuski meni sisälle. Jotain oli selvästikin tapahtumaisillaan. Vähän päästä kotka tuotiin häkissä ulos ja laitettiin auton lavalle taakse jopa kunnolla kiinni. Auto läksi heti menemään, vartiokotka ja lentävä possu perässään ilmassa.

Auto liikkui kovaa vauhtia. Kuski selvästikin tunsi tien hyvin jotta hän saattoi ajaa noin kovaa. Asvaltoitu tie tuli pian vastaan ja auto hiukan nopeensi vauhtiaan vain saadakseen ajan menemään hitaampaa, näin ainakin lentävästä possusta ja Vartiokotkasta tuntui. Lopulta auto pysähtyi jonkun rakennuksen viereen ja kuski vei kotkan sisälle.

Vartiokotka näki kotkan olevan huonoimmassa kunnossa mitä kotka saattoi olla. Hänen siipensä olivat tuhoutuneet niitä ei yksinkertaisesti voinut siiviksi sanoa. Siiven muotoa ei ollut missään kohtaa. Hän tulisi olemaan tuollainen koko ikänsä eivätkä hänen puolisonsa ja hänen pienokaisensa tulisi häntä enää siivillään näkemään. Tämä olisi suuri suru-uutinen heille ja Suurelle Kaartille. Mutta heidän tarkoituksensa oli tuoda kotka elossa tai kuolleena takaisin. Kuinka he sitten voisivat hänet tuolta pelastaa. Niimpä he jäivät odottamaan.

Aikaa oli kulunut jo useita päiviä. Oli luultavaa ettei sellaista pelastus mahdollisuutta tulisikaan. Kunnes yhtenä päivänä he näkivät ihmisen tuovan kotkan ulkoilmaan. Perheelliskotka hengitteli hyvin raskaasti ja lopulta tasasi hengityksensä huomaten heidät puussa.

Kotka puussa ihan normaali juttu, mutta possu puussa. Nuo eivät voineet olla muitakuin Suuren Kaartin ystävän Suuren Kaarpin lähettämiä etsijiä sillä olihan hänen lähdöstään kulunut jo liian kauan. Hän alkoi huutamaan heille, että hänellä oli asiat ihan hyvin ja mitä hän oli ymmärtänyt ihmisten puheista, hän tulisi parenemaan kokonaan noin vuodessa. Pyytäen lentävää possua ja Vartiokotkaa pitämään huolta puolisostaan ja pienokaisistaan. "Välittäkää suuret pahoitteluni vaivoista joita olette joutuneet kokemaan johdostani Suurelle Kaartille ja Suurelle Kaarpille" silloin ihminen hätääntyneenä kotkan ääntelyistä palasi takaisin sisälle.

Tämä tarkoitti sitä, että heillä olisi sittenkin hyviä uutisia vietävänä. He lähtivätkin saman tien takaisin.
         
          4.

Paluu sujui hyvin. Suuri Kaarp oli iloinen perheelliskotkan kohtalosta ettei hänelle ollutkaan lopulta käynyt niin huonosti vaikka olikin niin pahalta kuullostanut. Hän lähetti heidät viemään viestin Suurelle Kaartille vaikka hän huomasikin heidän olevan hyvin väsyneitä matkasta. Hän lohdutti, että sittenhän he saavat kunnollisemman loman, kun palaavat uusi viesti mukanaan. Siispä lentävä possu ja Vartiokotka lähtivät matkalle Suuren Kaartin luo.

Matka sujui ilman kommelluksia väsymyksestä huolimatta. Päästyään perille suuntasivat he suoraan Suuren Kaartin luo. Suuri Kaart oli erittäin yllättynyt perheelliskotkan hyvästä kohtalosta. Suuri sielu tosissaankin suojelee häntä näin oli asianlaidan oltava. Suuri Kaart oli ottanut Perheelliskotkan puolison ja hänen pienokaiset huoliinsa. Nyt he saisivat ainakin syödäkseen, kun he ruokaa tarvitsivat. Puoliso oli hyvin iloinen uutisista ja kyseli voisivatko he mennä vierailemaan välillä hänen luonaan. Tähän Suuri kaart sanoi "Ehkä on parempi ettet menisi katsomaan ainakaan ihan vielä. Voihan olla, että hänen paranemisensa ei etenisi sitä hyvää tahtia, kun aina välillä te tulisitte sinne häntä katsomaan. Nyt hän kaipaa teidän luokse eikä näe teitä, yrittää hän varmasti parantua nopeammin. Olkaa huoleti, häntä pidetään silmällä tälläkin hetkellä. Menkäähän nyt kumminkin kertomaan pikkuisillesi hyvät uutiset. He riemastuvat aivan varmasti."

Pian Rouva-kotkan poistuttua Suuri Kaart kiitti Vartiokotkaa ja lentävää possua hienosta suorituksesta. "Nyt voitte mennä lepäämään ja jopa mahdollisesti nukkumaan kovan työn tehtyänne. Olen kiitollinen, että Suuri Kaarp valitsi teidät. Olette molemmat osoittaneet tarpeellisuutenne varsinkin sinä lentävä possu. Tulen aina yllättymään sinun piilevistä kyvyistä. Niin tiedän kyllä ettei sinulla muka olisi ollut osaa eikä arpaa tässä jutussa, mutta aina silloin, kun jokin onnistuu olet sinä mukana. Onhan se jo monta kertaa nähty ja kuultu… ." ja niiin kiinnostuneita kuin Vartiokotka ja lentävä possu olisivat voineet ollakin Suuren Kaartin kunnian osoituksista heitä kohtaan, nukahtivat he niille sijoilleen. Jonkin ajan kuluttua tuli Suuren Kaartin Hovi-kotka keskeyttämään hänen suurellisuutensa. He jättivät toiset nukkumaan rauhallista untaan.
         
          5.

Seuraavana aamuna Vartiokotka ja lentävä possu heräsivät pitkälle aamuun. Itse asiassa oli jo aamupäivä. Tämä oli hyvin kummallista heille kahdelle sillä yleensä nukuttuaan auringon nousuun, nousivat he kunnioittamaan Elämän Valoa ja Suurta Henkeä. Suuri Henki on kaikissa eläimissä hyvin vahvassa jopa saastaisissa ihmisissä. No kumminkin kaikki eläimet joka päivä herätessään seuraavaan päivään, tekevät päivän aamurutiinit Suuren Hengen antaessa heille voimaa jaksaa sekin päivä. Elämän Valo on tietenkin noussut aurinko joka antaa kaikille päivän hommille siunauksensa, jakamalla valoaan jokaiselle työtä tekevälle.

Näin Vartiokotka ja lentävä possu tunsivat tehneensä suuren etikettivirheen ja menivät samoin tein tekemään aamurutiinejaan, mutta heidät esti Suuri Kaart. Hän kertoi Rouva-kotkan antaneen heidän aamurutiiniensa tulla häneen ja kiitteli Suuren Hengen ja Elämän Valon heidän puolestaan. Niin kiitollinen hän oli heille kahdelle. Tästä kuultuaan Vartiokotka ja lentävä possu olivat mennä kiittämään Rouva-kotkaa, mutta Suuri Kaart esti heitä jälleen. "Se ei olisi sopivaa häntä kohtaan hyvät ystäväni kaiken tämän jälkeen. Olisi parempi, kun ottaisitte tämän kirjeen ja lähtisitte takaisin Suuren Kaarpin luo. Hän odottaa teitä suurella innolla. Olkoon matkanne suojattu ja turvallinen" sanoi hän Suurella Kotkan vakavalla äänen sävyllään päättäen puhumiset siihen. Siispä Vartiokotka ja lentävä possu lähtivät takaisin Kodallensa.
         
          6.

Perille päästyään menivät Vartiokotka ja lentävä possu tavallisen rutiinin mukaan Suuren Kaarpin luo, ojentamaan kirjeen ja palatakseen Kodallensa sen tehtyään. Kaikki olikin mennä ihan pieleen kulki kaupungin rajalla, että Suuri Kaarp olisi sortunut mustaviinimehun valtaan. On yleisessä tiedossa, että kotkat menevät suureen huppeliin tätä juomaa juodessaan, sen vuoksi kaikki mustaviinimarja-pensaat tuhotaan jotta eivät pääsisi kehittämään marjojaan. Huonona puolena on ettei niitä enää tunnisteta muutakuin pensaat ja tuskin niitäkään enää. Kaikki on jo aikaa sitten tuhottu, mutta mistä johtuisi, että Suuri Kaarp olisi saanut vahingossa mustaviini-mehua.

Loppujen lopulta päästyään Suuren kaarpin luo joutuivat he suuren yllätyksen valtaan. Suuri Kaarp oli vain suureellisessa nuhassa joka oli kotkille yhtä ja sama kuin humala tai näin ainakin väitetään kotkien keskuudessa. Siispä viesti pääsi perille joka tosin luettiin monta viikkoa kirjeen saapumisen jälkeen.

"Olet taas osoittanut hyvä ystäväni hyvää harkinta kykyä lyhyellä varoitus ajalla. Olen iloinen, että aikanaan valitsin sinut Suuren Johtajan-murha attentaattiin. Kukaan muu ei olisi ollut yhtä hyvä päätelmissään, päätöksissään sekä iskuissaan. Olen suuren kiitollisuuden velassa sinulle ystäväni, mutta tiedän sinun kumminkin unohtavan ne jokaisen onnistumisen jälkeen. Kiitos siitäkin vaikka se ei olisi sopivaakaan sanoa näin yhteisessä kirjeessäkään. Kumminkin sen sanoen olen kirjoittanut Ystävänä erittäin hyvänä ja sellaisena sinuakin pidän. Ole suojeltu kaikelta pahalta jota maailma sisällään pitää"

Allekirjoitus:Suuri Kaart Ystäväsi

Vartiokotka ja lentävä possu olivat näiden viikkojen aikana saaneet kuulla, että Perheelliskotka oli päässyt jo parin viikon jälkeen metsänvartijan luo parantelemaan itseään. Asiat olivat sittenkin ihan hyvin, päättivät kumppanukset. Kotka pääsi käymään ystäviensä luona, katsomassa Sukulaiskotkiaan ja Vanhuskotkien yhteistä hautaa. Lentävä possu vastaavasti oli rypenyt mutakossaan ja käynyt välillä tervehdys-käynneillä hyvän ystävänsä Suuren Kaarpin luona. Ystäviään possulassa hän ei voinut enää ikuna tavata sillä elämä oli muuttanut liian paljon hänen luonnettaan sekä tietenkin Isäntä olisi mitä varmimmin haulikko käsissään odottamassa. Ei hän enää voinut ymmärtää sitä elämää jossa possut vain olivat yhteisessä kaukalossaan jossa useampi joutui viettämään läheistä elämää. Lentävä possu oli oppinut arvostamaan ulko-ilmaa ja vapauttaan kulkea mihin vaan milloin vain näin tehtävien väleillä. Elämä hymyili sittenkin…

Jatkoa lentävä possu -juttuihin. Vartiokotka ja lentävä possu saa tehtäväkseen selvittää perheelliskotkan tapauksen. Perheelliskotkat ovat hyvin tärkeitä yhteisön osalle ja tästä nimenomaisesta ei ole kuulunut sen koommin. Lentävä possu ja vartiokotka päätyvät tehtävään.

Corellamus an Daremus