Heinäkuu
Heinäkuu…
kypsä, hehkuva,
täyttymys kaipuun.
Vastaleikatun ruohon tuoksu,
kilvan käy lasten juoksu.
Jalkapohjissaan viipyvä kutitus,
vapauden huumaava valloitus.
Uutta versoa katson,
jossain viel hentoa nukkaa.
Kultaiset lehdet valossa uupuu,
voi lakastuvaa murheen kukkaa.
Järven selältä tuulahdus,
suolan kaltainen häivähdys.
Merenneitona syvyyksiä tavoitan,
pinnan alta hiljaisen rauhan.
Lämpö hetken sydäntäin hyväilee,
pysähdys on nopea.
On tyhjä pimeyden aavistus,
jo varjot vierellä velloo.
Makeata mansikkaa mutustan,
vadelmasta häkellyn,
niin ihana se on.
Kuin kypsiä heinäkuun marjat,
mustikat, herukat, makeat.
Ovat yhdeksän hengen hedelmää…
Ihminen vaan kypsy,
ei hengessään milloinkaan.
Vaikk' heinäkuussaan,
on ruumiinsa kukkeimmillaan.
Ihmisen elämän hetkellisyydestä, onnesta ja haikeudesta. Keski-ikäinen heinäkuu, kypsänä hehkussaan, jo toisaalla lakastuu, eikä koskaan palaa toukokuu - kuin minä nyt.
Marian
|