Meren sielu

kasvoni ovat punertuneet itkusta
ja silmäluomillani on syvä varjo.
vaikka käsissäni ei ole väkivaltaa
ja rukoukseni on puhdas.
ja katso nytkin on taivaissa se joka todistaa minusta.
ja minä menen pois polkua jota en palaa.
pimeyteen minun on levitettävä leposijani
ja hautakuopalle minun on huudettava:sinä olet isäni!
missä siis on toivoni?

mikä on voimani että jatkaisin odottamista?
mikä on loppuni että pitkittäisin sieluni elämää?
ne ovat jäästä tummina.
murtunut on henkeni.
sammuneet ovat päiväni.
hautakuoppa odottaa minua.

hän raatelee sieluaan suuttumuksessaan.
kuoleman esikoinen syö hänen jäsenensä.
se mihin hän luottaa riuhtaistaan hänen omasta
teltastaan,ja hänet pannaan kauhujen kuninkaan luo.

hänen muistonsa katoaa maasta.
eikä hänellä ole nimeä kadulla.

Matero