Mitättömyys on Kaikkeus

Mitättömyys on Kaikkeus

Mietin kuka minä olen.
Mitä olenkaan elämässäni saavuttanut?
En ole pystyttänyt monumentteja,
en johtanut kansaa Luvattuun Maahan.
En ole ruokkinut kansakuntia tai valloittanutkaan.
Olen vain pieni ihminen,
tuomittuna vajoamaan unholaan.
Vain sata vuotta ja kukaan ei minua muista,
kuten ne eivät muista sinuakaan.

Mitättömyys on Kaikkeus,
johon me lopulta sulaudumme.

Ego, tuo suuri demoni meille nauraa.
Se saa meidät itseämme häpeämään.
Tunnen sen korvaani kuiskivan,
kehottaen tekemään jotain elämälleni.
Olemaan joku suuri ja merkittävä.

Olen aina halveksinut niitä,
jotka kateellisina aidan toiselle puolen tuijottaa,
ruohoa vihreämpää.
Olen sanonut: "ei moinen minua kosketa. Olen parempi kuin ne."
Ja niin olen langennut minäkin, sitä edes huomaamatta.

Ehkä etsin Shangri-Laa, 
niin kuin monet ennen minua ovat tehneet.
Ehkä se on jo edessämme,
mutta olemme sokeita sitä näkemään.

Olen elossa nyt,
millä muulla on väliä?

Ihmiskunnan suurin kompastuskivi, ego. Aina runon arvoinen.

Melancholy Man