Unelmaperhe (Initium)
Lapsi leikkii hiljaa nurkassa.
Yrittää sulkea pelon mielestään.
Hänen syytään kaikki on,
niin hänelle sanottiin.
Ilta pimenee, ovikello soi.
Oven takana odottaa kaksi miestä virkapuvuissaan.
Huone täyttyy sinivälkkeestä.
Pian isää viedään raudoissa.
Äiti jää itkemään.
Hän veistä kädessään katselee,
silmin tyhjin.
Hiljaa terällä ranteitaan hivelee.
"Niin helppoa…
niin nopeaa… "
Lapsi leikkii hiljaa nurkassaan,
unimaailmaansa pakenee.
Siellä kaikki on kohdallaan,
unelma lapsen yksinäisen.
Missä se unimaailma nyt on?
On enää muistot katkerat,
jotka varjoina seuraavat.
Ne eivät jätä minua rauhaan.
ja rakkaus oli vain repaleinen peitto todellisuuden.
Perhe täydellinen oli vain unelma lapsuuden.
Pieni ote jostain kaukaa lapsuuden sumuisista päivistä, jolloin en tiennyt, mikä oli mustaa ja mikä valkoista.
Melancholy Man
|