Viimeinen Päivä (Quietus)
Synnyin siellä, mistä päivä nousee.
Olen tehnyt pitkän taipaleen.
Kuljen sinne, missä päivä kuolee.
Katson itään,
loistinko koskaan?
Vai peittivätkö pilvet arkiset minut alleen?
Kun kerran kuolen länteen,
taivas punaisena hehkuu.
Ehkä silloin joku maalaa maisemaansa minutkin.
Kun olen mennyt,
yö laskeutuu.
Kuun kalpea valo minusta muistuttaa.
Niin kuin uusi päivä jälkeen pitkän yön,
synnynkö minäkin uudestaan?
Vai olenko päivä viimeinen?
Tämä runo on ajalta, jolloin uskoin kuolevani pian, ja tuli olo, että oli pakko kirjoittaa. Tässä on tulosta noista kirjoituksista.
Melancholy Man
|