Kadonnut valokuva
21.01.2004 keskiviikko
Istun parvekkeella polttamassa tupakkaa. On aamu ja kahvimukini on vielä puolillaan. Tiedän myöhästyväni koulusta, enkä siksi pidä kiirettä. Isäni on lähtenyt töihin, eikä kukaan ole passittamassa minua kouluun. Minulla ei ole tietoa, mitä aineita koulussa tänään on, eikä se pahemmin kiinnostakaan. En ole tällainen joka aamu, onnistun toisinaan menemään hymyillen kouluun. Tämä päivä on kuitenkin erilainen. Juon kahvini kahdella kulauksella, otan takkini naulakosta ja lähden.
31.01.2004 lauantai
Riitelimme isäni kanssa torstaina. Hän valittaa, etten huolehdi koulunkäynnistä tarpeeksi hyvin. Tiedän että se on totta, mutten jaksa kuunnella saarnausta siitä, miten koulu pitäisi käydä kunnolla loppuun. Hetken riideltyämme lähdin ovet paiskoen ulos ja juoksin läheiseen puistoon. Siellä on iso tammi, jonka alla istun usein ja kerään pudonneita tammenterhoja. Tosin nyt on vielä talvi eikä terhoja ole, muuta pidän paikasta silti. Siellä on rauhallista ja jotenkin se muistuttaa minua äidistäni, joka kuoli, kun olin pieni. Minulla ei ole paljon muistikuvia äidistä, mutta tiedän hänen olleen hyväsydäminen ja lempeä. Isäni ei juuri koskaan mainitse häntä ja vaihtaa aina puheenaihetta tai yrittää olla tekevinään jotakin tärkeää, kun kysyn jotain äidistä. Riitelemme äidistä usein. En tiedä miksi isääni voi satuttaa äidin kuolema vieläkin niin paljon, vaikka siitä on jo monta vuotta.
06.02.2004 perjantai
Tänään ei todellakaan ole ollut minun päiväni. Myöhästyin tunnilta ja sain jälki-istuntoa. Matkalla kotiin poltin tupakan ja ohitseni ajoi oman kouluni opettaja, joka tunnisti minut ja saan huomenna varmasti lisää jälki-istuntoa tupakan poltosta koulumatkalla. Kaiken lisäksi isälleni oli soitettu liiallisesta tunnin häiritsemisestä. Me riitelimme taas äidistä ja siitä, miten hänen kuolemansa haittaa opiskelujani. Isä antoi minulle kotiarestia kun huusin hänelle siitä, että olisi paljon helpompi elää jos äiti oli elossa. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin isäni itkevän. Se lamaannutti minut täysin. En sanonut mitään, vaan menin hiljaa huoneeseeni ja makasin sängyllä seuraavat kaksi tuntia. Lopulta isä koputti ovelleni ja tuli pyytämään anteeksi. Halasimme, sovimme ja minä lupasin panostaa enemmän kouluun. Isä tarjoutui jopa auttamaan minua koulutehtävissäni.
10.03.2004 tiistai
Näin viime yönä unta, jonka olen nähnyt ennenkin.
Unessani olen yksin vanhan ja ränsistyneen talon pihalla. On syksy ja maa on täynnä kellertäviä lehtiä. Menen sisälle taloon ja löydän pienen huoneen, jossa on paljon laatikoita. Avaan yhden laatikon ja löydän vanhan valokuvan. Siinä olen minä, äidin ja isän välissä. Valokuva näyttää lämpöiseltä ja kauniilta. Juuri kun olen muistamassa jotain siihen liittyvää, herään.
19.03.2004 torstai
Tänään meillä oli ainekirjoitus äidinkielentunnilla. Kirjoitin unestani, ja ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, että se meni hyvin. Isän kanssa on mennyt paremmin: emme ole riidelleet pitkään aikaan. Koulussakin on mennyt hyvin, sillä en ole saanut jälki-istuntoa enkä ole myöhästellyt niin paljon. Minua huolettaa isä: hän on jo pari kertaa valittanut pistelevästä kivusta rinnassaan. Toivottavasti mitään pahaa ei tapahtuisi.
23.03.2004 maanantai
Saimme tänään aineemme takaisin olin oikeassa; se onnistui hyvin. Sain arvosanaksi kiitettävän. Olin niin iloinen etten melkein malttanut odottaa koulun päättymistä. Heti kellojen soitua lähdin kotiin kertomaan isälleni suorituksestani. Päästyäni kotiin puhelin soi. Isäni oli joutunut sairaalaan tajunsa menettäneenä. Lähdin sairaalaan niin nopeasti, kuin pääsin ja juoksin isäni vuoteen ääreen.
Hänellä oli kaikki hyvin jo, mutta purskahdin silti itkuun. Juttelimme äidistä ensimmäistä kertaa kunnolla, ja sain tietää miksei isä puhu hänestä ikinä. Kävi ilmi, että äitini oli pettänyt isääni, ja isä oli saanut tietää siitä vasta sairaalassa. Äiti kuoli onnettomuuteen ja juuri enne kuolemaansa hän oli tunnustanut syrjähyppynsä.
Tajusin miten väärä kuva minulla oli ollut äidistäni ja pyysin itkien isältäni anteeksi kiukutteluani. Isä silitti hiuksiani ja lupasi kaiken menevän hyvin. Sain luvan olla seuraavana päivänä koulusta pois ja jäin isäni viereen yöksi.
18.04.2004 lauantai
Tänään ei ollut virallisesti koulupäivä, haimme vain koulusta edellisen jakson jaksoarvostelut. Olin saanut numerot kääntymään huomattavasti parempaan suuntaan. Tunsin opettajan katseen kohdistuneen minuun. Nostin katseeni opettajaan päin ja hymyilin.
Kävelin koulun portaita alas ja näin pihalla tutun punaisen auton. Innoissani juoksin autoa kohti ja hyppäsin halaamaan isääni. Lähdimme liikkeelle ja isä laittoi radion päälle.
"Mihin mennään?" minä kysyin innoissani. "Se on salaisuus." isä vastasi salamyhkäinen ilme naamallaan.
Me jatkoimme matkaamme laulaen Miljoonasadetta, isä ja minä