Loitsuaminen irti pahasta olosta
Tule tunto taivaallinen, ilomieli irti päästä
suuri harmi haihduttele
Anna hymyn häivähdellä, taasen kielen leperrellä
kiukku menköön alle kiven
Mitä vaatii maailmani
monet mielet mutkikkaimmat?
Oisko jossain hetken lepo, hermoilleni haavoilleni?
Oisko jossain lääke oiva, oisko tunto toisenlainen?
Liikaa kaikkea on pahaa
liikaa ikävää ja huolta, suuret vedet ylle tulvii
jos ois sulla aurinkoinen jok ei polta käsiäni
anna syliin aamu moinen, tahdon tulla terveheksi!
tuleeko jo apu tuolta
kipuun antaa unohduksen, antaa unen uuden?
Jolkuttaako sielun tielle koira musta vaiko valkee
suuri kallio jos halkee
virvoittele viesteilläsi.
(paha on mun usein olla, kodolta ei tunnu mikään, orpo olo oravalla)
Saanko jotain Herra Suuri mahtavalta kämmeneltäs..
ammentaa vois mulle hiukan lähdevettä vilpoisinta?
Siinä tyttö metsässänsä luritteli laulun moisen, surullensa lohdutusta kirvoittteli kielellänsä.