Runo 1
kuljin sotaista metsää
säikkyen kaikkia ääniäni
kuivat peikot
naurahtelivat minulle irtoilevin hampain
mustien kivien alta
murisivat varpailleni
kuljin kohti sinua
niinkuin rakastunut runoilija kohti itseään
mutta edessäni upposi suohon
kauniita peuroja ja susia
sinä olit leijonan varjo
etkä suojellutkaan minua tyhjyydeltä.
rebecca
|