Lemmikkini
Muistan kun sinut ensi kertaa näin, kuin olisit vihlaissut
sydäntäin. Sun silmäsi suoraan mun sieluuni poraa, ne omistaa mut, sä
oot mun oma. Sut syliin nostin ja kotiin vein, valvoin kanssas päivin
öin. Sitten kun kuulla sain, olit mennyt pois. Sut kadotin, sut
unohdin. Sut kylmään maahan hautasin. Nyt kun iltaisin katson tähtiin,
sun silmäsi mä nään, ne kutsuvat mua sinne kaukaisuuteen.
Murhaajanukke
|