Hekuma
Vartalosi
hunajalla sivelty
loistaa omaa valoaan
ruhosi
karvalla peitetty
polttaa ihoni pois
kätesi liukas kuin käärmeen kieli
työntyy sisälleni sydäntäni puristaen
tukahduttaa pienen rytmin
vereni punaisen virtauksen
elämä uusi saa alkunsa
viimeisestä henkäyksestä
jota yksikään ei kuvitellut päästävänsä