Yksinäinen, väsynyt ja surullinen
Mä kävelin eräänä iltana sateessa
yksinäisenä,väsyneenä ja surullisena.
Kävellessäni aloin miettii sun sanoijas ja tekojas.
Olenko tosiaan niin turha kuin sanoit mun olevan?
Olinkos sulle tosiaan vain pellkkä lelu?
Sä et tainnut tajuta kuinka mun sydämmeni särkyi
sun sanojen ja tekojes takia.
vaikka aikaa on kulunut,
en pysty unohtaa.
Ehkäpä jonain päivänä pystyn unohtamaan sut.
Ehkä sä jonain päivänä tajuat mitä heitit menemään.
Mä kävelen sateessa yksinäisenä,väsyneenä ja surullisena.