Ikuinen rakkaus

"Vanha kuva pöydällä. Siinä seisoo komea nuori mies univormussaan, hymyillen, voit melkein kuulla hänen naurunsa. Miehellä on tumma tukka, ja nauravat, vihreät silmät. Tämän hymyilevä suu paljastaa hymykuopat ahavoituneella iholla. Vieressään hällä on kaunis, nuori kultatukkainen neito. Tytöllä on ruskeat, tuikkivat silmät, jotka katsovat ihaillen miestä vierellään. Mies on kietonut käsivartensa neidon ympärille, he näyttävät onnellisilta. Mies lähti sotaan, ja neito jäi häntä kaipaamaan. Hän odotti melkein vuoden, sai kirjeitä harvakseltaan rakkaaltaan, joskus oli taukoja, kun posti ei kulkenut. Mutta rakkaus ei koskaan sammunut. Neito säilytti yhtä ainoaa kuvaa, mikä heistä oli otettu, rintataskussaan, lähellä sydäntään. Ja kun ilmoitus saapui, jossa hänen kaatuneen ilmoitettiin, oli neidon mustin päivä. Silloin hänen sydämensä ja unelmansa särkyivät. Sen jälkeen hänen ei kuultu nauravan, eikä hymyilevän. Hän lähti pian sen jälkeen, ja jätti kipeät muistot taakseen. Hän työskenteli lopun elämäänsä ahkerasti, unohtaen kipunsa sydämessään. Lohtuna olivat ystävät monet, jotka silti eivät saaneet häntä hymyilemään. Ja vanhana hän asui kodissaan kuolemaansa saakka, menemättä koskaan naimisiin. Ei ketään ollut hänen jälkeensä, miestä hän oli rakastanut liian paljon. Ja kun hän kuoli vuoteellaan, kädessään tuo vanha valokuva, ystävät tiesivät sanoa nähneensä hänen hymyilevän, ja ojentavan käsiään kuin jotakuta kohti. Ja sitten hän kuoli. Niin neito löysi viimein rauhan, ja pääsi rakkaansa luokse. Ja viimein he olivat yhdessä, ikuisesti."

Maaliskuun tyttö