Merisielu

Sielunsa vienyt valtiaalle, erakkona vaeltaa
sinisessä maassa. Kuu on loitonnut
hnen taivaaltaan, palo merten lapsen sydämestä.
Enää ei tuuli vaella puiden oksilla, 
ei sen kuiske ilahduta korvaa,
mutta itse teki valintansa tuo tyttö meren,
mustien aaltojen.
Ei enää saa auringonlasku häntä riemuun, 
vaan tilalle hän otti tumman syvyyden,
miltei kuoleman, yö ajan vallan.
Kun taas aamuaurinko kukkaan puhkeaa, 
merisielu lakkaa vaeltamasta.

Oceanborn